Kuvituskuva: Pixabay, Pasja 1000
TÄNÄÄN (3.8.2024) minulle tuli sata päivää täyteen raittiutta, katsoin sen Soberistin tsemppiviesteistä.
Tai olenhan minä periaatteessa ollut lähestulkoon raittiina, kuivahumalassa, 12 vuotta, mentyäni aikanaan vaimon määräämänä Minnesota-hoitoon. Vaimo sanoi silloin, että hän lähtee kävelemään, jos en mene. Muita vaihtoehtoja siihen aikaan ei oikein ollut, sosiaalihenkilön ehdottama Antabus ei oikein innostanut.
KUUKAUSI hoidossa tuntui vankeudelta. Kun astuin sisään, jotkut ihmettelivät, mitä teen oikein siellä. Kaikki tuli ulkoa ohjattuna, muiden käsikirjoittamana, eikä omille ajatuksille jäänyt tilaa. Saihan siellä korkin kiinni, mutta alitajuntaan jäi odotus siitä, että milloin voin taas juoda — kuten tipattomalla tammikuullakin.
KARKASIN laitoshoidosta sovitun kuukauden jälkeen, kun minulle määrättiin lisäviikko omavoimaisuuteni vuoksi. Ajattelin liikaa, enkä hyväksynyt kaikkia opetuksia. Siksi tein ritolat ja hyppäsin junaan. Siitä ajasta jäi sisäinen kapina päälle.
PAKOTTAMINEN ei toimi minulla, raitistuminen ei tullut omasta halusta. Vaimo muistaa, että palattuani laitoshoidosta, lähdimme suoraan Espanjaan, ja minä jo lentokentällä vedin konjakit. Kapinallisuutta ensi hetkestä asti. Väärin sammutettu.
Hänkin jo myöntää, että se oli väärä hoitomuoto minulle.
Alkoholiongelmassa on vähän sama kuin työuupumuksessa
ALKOHOLINKÄYTTÖNI lisääntyi vuosituhannen alussa ja vuonna 2004 oli muutenkin heikko jakso monien elämäntilanteiden myötä, enkä pystynyt täysin tekemään työtäni. Psykologi suositteli sairaslomaa, mutta Kela tyrmäsi. Silloin minulla meni usko tähän järjestelmään. Sen jälkeen en ole apuja paljon pyydellyt. Systeemi ei salli yrittäjien ja toimitusjohtajien sairastaa.
ALKOHOLIONGELMASSA on vähän sama juttu kuin työuupumuksessa: jos on valmis ottamaan apua vastaan, sitä ei välttämättä saa. Ongelma ei ole silloin riittävän syvä.
MUTTA kyllähän se ongelma siitä toki syveni, ja tosiaan kahdeksan vuotta myöhemmin menin sitten pakotettuna Minnesota-hoitoon.
Tekevät varmasti laitoksessa hyvää työtä ja arvostan, mutta minulle se ei sopinut.
Se ajattelumaailma, että kaikkeen, mitä tekee tai ajattelee, on syynä alkoholismi, ei oikein istu minulle.
VAIMOLLAKAAN ei ollut aiemmin muuta oppia kuin se, minkä läheispäivässä sai. Sen jälkeen kaikki, mitä tein tai sanoin, johtui minun alkoholismistani. Se ahdisti.
SE on kuitenkin sanottava, että työni olen koko ajan hoitanut, eikä luppopäiviä ole alkoholin takia juuri ole ollut. Tietenkin yrittäjän vapaudella ja vastuulla on voinut valita mitä 24/7 on tehnyt.
Viininhimo loppui ensimmäiseen kurssivideoon
SATA päivää sitten vaimo varovasti tyrkkäsi nähtäväkseni Soberistin tietäen, että minulle ei kannata tyrkyttää, vaan antaa itse tehdä omat päätökset.
AJATTELIN alkuun skeptisesti: jaaha, että raitistutaan ”ilolla ja helposti. Ostin kuitenkin kurssin, ja sekin oli ihme, että aloin katsoa kurssivideota – mutta sitten katsoinkin sen alusta loppuun. Se kolahti minulle vahvasti. Siihen loppui viininhimo. Sataan päivään ei ole ollut mielihalujakaan ollenkaan.
AAMUISIN tulevat tsemppiviestit ovat hyviä, niissä on iso viisaus. Toissa päivänä laitoin viestin eteenpäin kaverille. Hän kiitteli. Olen jakanut ne myös vaimolle, onhan hänen ansiotaan, että olen mukana tässä, hän on paras kannustus.
Hänkin puhuu ihmisille soberismista. Hänhän lipitti viiniä kanssani vuoteen 2010 asti, minkä jälkeen minun juomiseni työnsi hernettä hänen nenäänsä. Selvänä on ikävä katsoa toisen juomista.
SOBERISTIN verkkokurssin jälkeen on ollut erilaista. Ei ole tullut mieleenkään, että enää joisin.
Tunnen itseni: en siedä epäoikeudenmukaisuutta, eikä Minnesota-menetelmän negatiivisuus toimi minulla.
Verkkokurssi muutti kaiken
RAITISTUMINEN tai siinä onnistuminen ei ole tiedosta kiinni. Se on sisäinen juttu.
Minulla se alkoholinkäyttö oli sitä, että pääsin arjesta irti. Kun minulla aivot toimivat vilkkaasti 24/7, se oli ainoa tapa, jolla sain pääni rauhoittumaan. Nyt Soberistin kurssilla ne ovat jännästi rauhoittuneet, ei ole tarvinnut ajatella alkoholia.
NÄEN, että perinteisessä menetelmässä, joka siellä Minnesotassa on käytössä, on samoja proseduureja kuin uskonnoissa. Ja tämä toinen tapa, ei liity mitenkään mihinkään uskontoon, eikä ideologiaan. Se on yksi hienoimpia asioita Soberistissa. Armollisuus ennen kaikkea itseään kohtaan kantaa minua paremmin. Itse kyllä uskon vahvasti Jumalaan, mutta haluan erottaa nämä tässä toisistaan.
MINULLA on 12 vuotta ollut sellainen mielikuva, että olen maailman paskin ihminen. Alkoholistin leima ahdisti. Mutta nyt annan itselleni arvoa. Verkkokurssin ensimmäiset videot muuttivat kaiken. Ne saivat sen ahdistuksen poikki, eikä ole tarvinnut sittemmin näitä asioita edes miettiä.
VAIMO kävi Läheistenklinikan läheisriippuvaisuus hoitojakson, ja on löytänyt syitä omaan käyttäytymiseen kauempaa menneisyydestä. Minulle vaimon muutos ja historian purkaminen ovat antaneet sielunrauhaa.
Sata päivää on mennyt helposti
AIEMMIN repesin juomaan suurin piirtein vuoden välein, sopivassa saumassa. Silloin vielä uskoin, että pystyisin kohtuukäyttöön, mutta kyllä se herkkään karkasi lapasesta. Harva pystyy kohtuukäyttöön tupakanpoltossakaan.
Totta kai tässä vielä eletään päivä kerrallaan, mutta nyt, kun itsellä on tästä tehtynä vahva päätös, ei ole tarvinnut edes miettiä juomista.
TÄMÄ on aiheuttanut sellaisen hyvän siivousjakson meidän elämässämme, ja on tärkeää, että asioista olemme pystyneet keskustelemaan.
OMA pää kirkastui tässä kerralla. On ollut hirmu hyvää aikaa, ja luovuuskin on ollut verrattain hyvällä tasolla. Aikanaan ajattelin, että en pysty olemaan luova ilman punaviinipulloa. Nyt olen tajunnut, ettei sillä ole merkitystä.
SIELUNRAUHA näiden sadan vuorokauden aikana on ollut kovin juttu itselle. Tietyllä tapaa ei ole ollut suorituspainetta. Sata päivää on mennyt helposti, ei ole tarvinnut tikistää.
SOBERISTISSA kynnys lähteä käsittelemään omaa ongelmaa on alempi, koska tässä saa ajatella itse. Mutta miten sen saisi organisaatioihin, työterveyteen?
Työterveys ei ole matalan kynnyksen palvelu
MINUA kiinnostaa ne 500 000 ihmistä, jotka tilastojen mukaan juovat liikaa. Sillä porukalla on niin iso vaikutus yhteiskuntaankin. Siinä ryhmässä ongelman astekin on sellainen, että Soberisti toimisi hyvin.
Tulisi edullisemmaksi yhteiskunnalle ja työnantajille. Sairaalapäivä voi maksaa tonnin per päivä, tämä kurssi maksaa tonnin vuodessa ja samaan aikaan toipuja voi asua kotona ja tehdä työtään.
JOS olet tissuttelija, niin ethän sinä mene kertomaan työnantajalle siitä. Siitä tulee alkoholistin leima otsaan, ja kysytään, otatko Antabusta, vai lähdetkö laitoshoitoon? Eihän ihminen, jolla työt vielä hoituvat, lähde vapaaehtoisesti sellaiseen.
KYNNYS mennä työterveyteen alkoholiongelman vuoksi on iso. Olen miettinyt sitä, että Soberisti pitäisi saada sinne, sillä työterveys ei missään nimessä ole matalan kynnyksen palvelu.
Esimerkiksi pienessä kylässä, jossa lääkäri tuntee kaikki, kynnys mennä työterveyteen alkoholiongelman kanssa on hirveä korkea.
JA kun miettii ihan isossa mittakaavassa, Minnesota ei voi mitenkään auttaa kaikkia. Sehän on laitoshoito, ei sinne mahdu riittävästi ihmisiä. Yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa sitä. Se on laastari, joka auttaa pientä osaa. Ne, jotka ovat todella huonossa kunnossa, ohjataan sinne.
MONELLA perinteinen menetelmä toimii, mutta kun tietää sen historian; millaisessa maailmassa ja ajassa se on 40-luvulla kehitetty, niin se ei ole välttämättä itsenäisesti ajatteleville ihmisille paras menetelmä.
Soberistin verkkovalmennuksesta olen saanut rauhan
SUOMESSA on totuttu tekemään asioita tietyllä tavalla. Soberistilla on edelläkävijänä raskas rooli. Kymmenen vuoden päästä moni voi tehdä samaa kuin Soberisti, tämä vaatii vaan aikaa.
Onhan suhtautuminen tupakkaankin muuttunut kymmenen vuoden aikaan. Nyt nikotiiniin suhtaudutaan hyvin kielteisesti, ehkä tulevaisuudessa alkoholi nähdään hermomyrkkynä.
NORMIKESINÄ viiniä olisi virrannut jo aamusta, ja olisi ollut sata eri syytä ottaa tälle kesälle lasillinen viiniä. Minä olen päässyt siitä mankelista. Se lähtee siitä, että ei tarvitse. Itse olen elämästäni vastuussa.
NETISSÄ on vaikka minkälaisia juttuja, mutta nämä Soberistin verkkokurssin videot ja viestit olivat poikkeus: niitä oikein odotin. Minulla ne kolahtivat.
TÄMÄ on niin iso juttu elämässä, että se saa ihmisen pysähtymään ja miettimään, että mikä on tärkeintä. Eikä vähäisimpänä tässä ole lastenlapset. Millaisen mielikuvan heille haluan tarjota?
SYY miksi halusin antaa tämän haastattelun vasta, kun on sata päivää täynnä, eikä vaikka 90, tulee esimerkkinä yritysmaailmasta; johtamisesta ja yritysten ostoista. Kun yritys otetaan haltuun, sata päivää on se maaginen lukema. Sadan päivän aikana tehdään korvien välissä suurin työ.
SOBERISTIN verkkovalmennuksesta olen saanut rauhan. En enää tarvitse alkoholia rauhoittumiseen.
Ps1. Hienoa, että tänään Alkossa on jo todella hyviä alkoholittomia vaihtoehtoja, ja ravintoloissakin saa muutakin kuin pommacia ja kokista. Tässäkin on jo iso muutos käynnissä.
Ps2. Uskon että tulee aika, että yleisessä seurassa alkoholittomuutta ei tarvitse perustella, kuten ei tupakoimattomuuttakaan.
Matti Kuosmanen, 60,
Yrittäjä
Nilsiä
**
Kuuntele Soberisti-podcastin 15. jakso, jossa Soberisti-menetelmän avulla raitistuneet Matti Kuosmanen ja Kirsti Marttinen keskustelevat Ira Koivun kanssa kokemuksistaan.
Klikkaa TÄSTÄ kuuntelemaan!
LUE LISÄÄ SOBERISTIN VERKKOVALMENNUKSESTA: https://soberisti.com/soberisti-verkkovalmennus/
