Lukija ”Meri” lähetti palautetta ja tarinansa
Minun matkani vapaaksi viinistä
Vuosi 2003
Olen vähän yli kolmikymppinen, lapseni juuri koululainen.
Erosin sulassa sovussa 10 vuotisesta avioliitostani ja tunnen olevani elämäni kunnossa. Kaunis, rohkea ja vapaa. Elämä edessä. Minun maailmaani ei mahdu alkoholi. Olen juonut muutaman siiderin silloin tällöin ja koen, että on vain rahantuhlausta ja ei minun arvomaailmaani sopivaa. Muutan naapurikaupunkiin, aloitan uudet työt astetta vastuullisemmassa asemassa ja minulla on elämä edessä.
Vuosi 2004
Saan uusia ystäviä ja verkostoidun nopeasti. Maistan elämäni ensimmäistä kertaa punaviiniä. Maku on järkyttävän huono, mutta tunnen itseni sivistymättömäksi kun en tiedä punaviineistä juuri mitään.
Muistan ensimmäisen hiprakan punaviinistä ja sen tuoman punaisuuden poskilleni ja lämpimän tunteen sisälläni. Muutun entistä iloisemmaksi ja tunnen itseni maailmanvalloittajaksi. Wau, tämä tunne vaikka maku on paha.
Vuosi 2005
Olen oppinut juomaan punaviiniä, jopa tykkäämään siitä. Tapaan uuden miehen, joka tietää viineistä ja juomista kaiken. Hän ostaa viikollakin meille viiniä ja alkuhuumassa sitä menee joka ilta pullo puoliksi. Olen elämäni kukkuloilla, rakastunut ja aina hyvällä tuulella.
Loppuvuosi 2005
Mies on työmatkoilla viikonkin kerrallaan ja ensimmäisen kerran havahdun, kun olen viittä vaille Alkon sulkeutumista ostamassa viiniä. Pakko saada illaksi rentoutuminen. Kiva olla välillä yksinkin ja saan nauttia lapsen nukkumisen jälkeen omasta hetkestäni. Lapsi kysyy, juotko taas sitä punaista mehua Äiti? Juu, näin se äiti tekee..
Vuosi 2006
Ensimmäiset piilottelut. Ensimmäinen herääminen.
Puolikkaat pullot ovat vaihtuneet kokonaisiksi. Aamulla on kankeaa nousta ja päässä humisee. Burana naamaan ja töihin. Huomaan jo valehtelevani miehelleni juomien määristä.
Viikonlopun tonkalliset aiheuttavat riitoja ja kerran poliisitkin käyvät, kun huuto kantautuu naapuriin asti. Äärimmäistä häpeää ja pysähdys kohdalleni. Apua, joudun sosiaalihuollon keskusteluun, koska minulla alaikäinen lapsi. Säikähdän ja päätän, että juominen saa riittää. Pelkotilani kestää noin 2 kuukautta, kunnes lähden työmatkalle ulkomaille ja saan juoda viinini rauhassa koko maailmalta.
Matkalla äkkirakastun mieheen, jonka kanssa ensitutustuminen kännissä. Mies ottaa reilusti, mutta sehän on hyvä asia. Ensimmäisenä yhteisenä aamuna otamme molemmat aamujuomat ginistä ja taas on vauhti päällä. Aloitan salasuhteen tämän miehen kanssa.
Vuosi 2007
Kaikki energiani menee siihen, että saan järjestettyä tapaamisia salarakkaani kanssa. Jotta näkisin hänet ja voimme yhdessä juoda. Hänen kanssaan saan olla rauhassa maailmalta, vastuusta ja kaikesta.
Pystyn hoitamaan työni ja teen tiedostaen enemmän kuin mitä tarvitaan, koska minulla on salaisuus. Ettei vaan kukaan huomaisi, että join taas eilen. Minun on paiskittava tuplasti töitä, jotta olen työnantajan silmissä huipputekijä.
Loppuvuosi 2007
Muutamme salarakkaani kanssa yhteen ja lapsellani alkoi uusi elämän kahden uuden sisarpuolen kanssa. Minut ylennetään työpaikallani ja saan oman yksikön pääpaikalta. Työnteko ja ahkeruus siis kannatti.
Hoidan kotiamme ja olen oikea malliäiti ja äitipuoli. Päivisin tosin, koska illalla alkaa toinen elämä.
Me juomme, me juomme joka ilta. Meillä on ihanaa. Menemme naimisiin ja elämä on ihanaa.
Vuosi 2008
Me juomme. Riitelemme. Sovimme. Ja juomme. Vuodesta 2008 en muista juuri mitään kuin järjetöntä työn suorittamista vaativassa tehtävässä ja palkkiona viini, kun selviydyin työpäivästä niin hyvin.
Juomme ja riitelemme milloin mistäkin. Ja sovimme. Niin se vuosi taisi mennä. Niin ja urheilin, koska minun piti pitää kulissia yllä.
Vuosi 2009
Miehen yritys menee konkurssiin ja se on shokki. Rahavaikeudet, epävarmuus tulevasta, asuntolaina. Aina sain syyn juoda illalla. Riitelimme melkein päivittäin ja mies juo jo päivällä.
Lomalla juon minäkin jo aamusta. Olen väsynyt jatkuvaan riitelyyn ja rahavaikeuksiin ja rakkaus loppuu. Vaikka se loppuu, pysymme yhdessä. Koska niin on papin edessä sovittu.
Minun kulissini pysyy pystyssä työni avulla ja siksi, koska olen äiti. Minun on näytettävä kunnon äidiltä. Kukaan ei tiedä mitä kulissien takana tapahtuu.
Vuosi 2010
Mies ei hae edes töihin ja se aiheuttaa riitoja. Riitelemme ja juomme. Olen väsynyt ja kiukkuinen koko ajan. Viini helpottaa tilannetta, olen sen ansainnut. Miehen tilanne pahenee hänen sairastuessa mustasukkaisuuteen. Alkoholi ja mustasukkaisuus on kavala yhdistelmä. Minustakin tulee vainoharhainen. Riidat pahenevat entisestään. Käymme jo käsiksi toisiimme ja hajoittelemme toistemme tavaroita.
Vuosi 2011
Päätän, että itseni ja lapseni vuoksi muutamme pois. Anon siirtoa toiseen kaupunkiin ja saan sen heti. Muutamme lapseni kanssa muutaman sadan kilometrin päähän ja päätän, että aloitan uuden elämän. Ei alkoholia. Enemmän läsnäoloa lapseni kanssa. Enemmän yhteisiä harrastuksia hänen kanssaan. Enemmän läsnä.
Lapsi lähtee mummilaan kuukaudeksi kesällä ja jään yksin vieraaseen kaupunkiin. Käyn ostamassa viiniä joka minua lohduttaa. Kuuntelen musiikkia ja juon. Olen surullinen viimeisistä vuosista ja itken yksikseni.
Aamuisin olot ovat järkyttäviä ja päätän että illalla en juo. Kello 18 olen jo Alkossa ja ostan vielä viimeisen pullon viiniä. Ja sama toistuu ilta toisensa perään. Se toistuu vaikka lapsikin saapuu maailmalta. Odotan joka ilta malttamattomana että saan avata pulloni.
Loppuvuosi 2011
Juon jo töissä.
Koska menen iltavuoroon töihin, otan viiniä termosmukiin ja mukaan töihin. Olen niin säikky, että melkein pudotan mukini.
Juon töissä ja pystyn hyvin näyttelemään selvää. Urheilen minkä töiltä ja juomiseltani ehdin ja iltaisin pyöräilen kotiin juomaan lisää.
Havahdun toista kertaa tosissaan ja lähden hakemaan vertaustukea netistä. Luen ihmisten tarinoita ja päätän lopettaa alkoholin. Kerron siitä äidilleni joka on ihan järkyttynyt, koska ei tiennyt minun juovan.
Olen kuukauden juomatta ja retkahdan. Hävettää ja nolottaa. On huono olo. Etsin AA-tapaamisia ja lähden sinne. Tunnen siellä vapautuvan ja saavani voimaa. Tulen uudelleen taas viikon päästä ja päätökseni pysyy vahvana.
Saan uusia raittiita ystäviä ja tunnen olevani vahvoilla.
En aina jaksaisi lähteä AA tapaamisiin, joten ne harvenevat. Minähän pystyn nyt kohtuukäyttöön, minä pystyn siihen. Eräänä tiistain iltana viini avautuu ja sama toistuu seuraavana iltana ja seuraavana. Huomaan, etten pysty lopettamaan. Hakeudun työpaikkalääkärille ja kerron kaunistellun tarinan ja pyydän antabusta. Hienoa, sain 100 tablettia. Nyt se raittius alkaa.
2012 harhaluuloja
Olen juomatta kuukauden, urheilen ja teen kauppaa itseni kanssa antabuksista. Olen vaarallisilla vesillä, mutta tätäkö minun loppuelämäni on, ei enää viiniä, ei ihanaa humalaa, eikö enää mitään kivaa?
Hoidan työni, kodin ja lapseni. Kaikki on kunnossa, mutta salaisuus on valtava. Juon taas. Ajan pitkiä matkoja eri Alkoihin. Juon joka ilta itseni uneen ja aamulla olen kävelevä zombie.
Huomaan valokuvista, että en ole enää se sama nainen mitä olin vielä 5 vuotta sitten. En jaksa välittää. Kunhan saan viinini illalla.
Aloitan taas antabukset ja käyn AA:ssa. Nöyränä menen takaisin ja päätös on kova. Kolmen kuukauden kohdalla alan taas kuvittelemaan, että pystyn kohtuukäyttöön.
Ja sama rumba uudestaan. Lopetan ja aloitan. Lopetan ja aloitan. Ja joka kerralla vajoan alemmas ja alemmas.
Vuosi 2013 elämäni kauhein vuosi
Lapseni on jo täysi-ikäisyyyden kynnyksellä ja on paljon omissa harrastuksissaan. Olen totaalisen yksin. Ihme, että olen pystynyt hoitamaan työni niinkin hyvin, että sain palkintoja ja diplomeja milloin mistäkin. Se on ollut yksi tekijä, mikä minut on pitänyt kiinni kulisseissa.
Olen niin yksin, että hakeudun seksisuhteisiin, jotta voisin todistaa itselleni olevani vielä haluttu. Kukaan ei tiedä toisesta elämästäni ja minulla on kierroksessa 5-7 miestä, joita tapailen ympäri Suomea. Mitä enemmän minulla on epämääräisiä suhteita, sitä yksinäisemmäksi ja likaisemmaksi tunnen itseni. Käytän hyväkseni miehiä mutta se olikin niin, että he käyttivät minua. Kunhan sain viiniä ja seksiä. Se riitti.
Vuosi 2013 ennen vuoden vaihdetta
Ystävystyn työpaikan kautta mukavaan mieheen ja huomaan pitäväni hänestä paljon. Jotenkin saankoottua itseni taas hyvään kuntoon ja aloitamme seurustelun. Viini jää pois, mutta on mukana pikkuhiljaa viikonlopuissa. Kun emme vielä asuneet yhdessä join illalla kotonani yksikseni koska olin niin onnellinen.
Muutimme yhteen. Ajattelin, että tässä on uusi uljas elämäni. En tarvitse viiniä iltaisin.
2014
Kesällä juon itseni huonoon kuntoon ja saan aikaan ensimmäisen kunnon riidan. Ihan turhasta ja tyhjän päiväisestä asiasta. Pyydän nöyränä naisena aamulla anteeksi ja tietysti mies antaa. Pelästyn, enkä ota alkoholia vähään aikaan.
Syksyllä minulla on enemmän työmatkoja ja hotellissa juon viinipulloni. Vaikka päätän, että en juo, käyn paikallisessa Alkossa hakemassa viinini. Ja joka aamu voin huonosti ja tunnen itseni maailman surkeimmaksi ihmiseksi.
Mies käy kerran viikossa harrastamassa ja silloin minä juon kotona viiniä. Voi mikä stressi siitä syntyykään, mihin piilotan pulloni ja huomaako hän. Niin monta kertaa olen jäädä kiinni.
Välillä olen kuukauden juomatta ja taas aloitan. Kun aloitan, en pysty lopettamaan. Otan seuraavanakin iltana, kunnes taas lopetan. Alan väsyä jatkuvaan valehteluun.
2015
Taas ylilyönti. Riehun ja riitelen humalassa. Ja seuraavana aamuna pyydän anteeksi. Ja taas lopetan.
Parhaimmillaan kolme kuukautta olen juomatta, kunnes aloitan taas kaupittelut itseni kanssa. Ja mies kun sanoo, että eihän sinulla ole ongelmaa, olet vain kännissä liian temperamenttinen.
2016
Samaa rataa kuukaudesta toiseen. Suututan lapseni ja luottamus on katkolla, koska humalassa haukun hänelle tärkeän henkilön. Suututan toisenkin sukulaiseni ja teen sen humalassa. Huomaan persoonani muuttuneen näiden vuosien aikana. Minusta on tullut aggressiivinen ja kamala. Koen, että kaikki ovat minua vastaan ja saan pontta omaan käyttäytymiseen tällä harhaluulolla.
Voin huonosti ja lääkitsen itseäni viinillä.
Vuosi 2017 kesäkuu
Olen kesäjuhlissa. Olen ottanut salapullostani ennen juhliin lähtöä niin, että tunnen hiprakan.
Ennen puoltayötä olen niin juovuksissa, että haukun mieheni ja muitakin. Jalkani eivät kanna. Olen kaikkien hirviönaisten irvikuva ja pääsen kotiin nukkumaan. Aamulla en tunne enää itseäni. En jaksa enää taistella alkoholia vastaan ja luovutan. Luovutan elämäni päihteettömyydelle ja itseni uudelleen etsimiseen.
Tiedän, että minulle tulee lukuisia tilanteita, jolloin ajattelen viiniä. Niin monta vuotta se oli elämässäni, mutta aiheutti vain pahaa. Vain pelkkää pahaa.
Minä en anna sille enää valtaa. Minä teen kaikkeni, että paranen tästä taudistani. Minä en voi ottaa enää ikinä lasiakaan, en edes kulaustakaan viiniä tai muutakaan alkoholia. Eikä minun tarvitse. Minä olen juomani juonut elämässäni, se kiintiö tuli täyteen 18. kesäkuuta 2017.
Nyt on aika rakentaa loppuelämä elämisen arvoiseksi ja minulla on paljon töitä tehtävänä. Mutta minulla on tärkein asia sen mukana. Minulla on aikaa.
Elin 10 vuotta helvetissä, omien valheideni vankilassa. Sinne en enää ikinä palaa.
Meri
