12 askelen maailma on miehinen maailma. Sanomalehtiä lukiessa tulee tunne, ettei muita keinoja raitistua olekaan.
Suomalainen päihdehoitokenttä on ennen kaikkea miesten maailma.
Koska miesnäkökulma jyllää vahvasti päihdepolitiikassa, kerrottakoon että edellisen lauseen on sanonut mies, Dosentti Pekka Saarnio. Näin asialle ehkä saadaan painoarvoa.
Viimeisen puolen vuoden aikana on käynyt harvinaisen selväksi, että myös mediassa, tarkemmin sanoen Suomen suurimmassa päivälehdessä ja muutamassa muussakin päivälehdessä – sananvalta aiheessa on miehillä.
Nimimerkki Pettynyt (keski-ikäinen, korkeasti koulutettu, työnsä hyvin hoitanut, alkoholiriippuvuuteen apua haluava nainen) kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalle 9.2. kokemuksistaan kaupunkinsa mielenterveys- ja päihdepalvelusta. Hän koki, että häntä ei kohdattu kokonaisuutena, vaan stereotyyppisenä alkoholistina.
Tähän kirjoitukseen vastasivat samaisella palstalla Myllyhoitoyhdistyksen edustajat. Myllyhoitoyhdistys edustaa 12 askelen minnesota-mallisen aatteen piirissä toimijoita. Yhdistyksen hallituksessa istuu useita ”minnesotamallisten” yritysten omistajia.
Vastineessaan he totesivat varsin aiheellisesti puutteet kansallisessa päihdehoidossamme. Lisäksi he nostivat esiin edustamansa kahdentoista askelen toipumisohjelmat ja Minnesota-hoidon tunnustettuina ja tehokkaina hoitometodeina.
Hesari toistaa AA-narratiivia
Minäkin kirjoitin eilen vastineen, mutta sitä ei julkaistu (vastine tulee tämän kolumnin lopussa).
Sen sijaan julkaistiin vastine, jonka on kirjoittanut nimimerkillä AA:n eli kahdentoista askelen ja vertaistuen avulla raitistunut nainen.
Samassa lehdessä on myös Avominne Oy:n asiakkuuspäällikkö Marko Jantusen haastattelu.
12 askelen menetelmällä raitistunut Juntunen toteaa jutussa: Tärkeintä olisi ymmärtää sen (päihderiippuvuuden) olevan krooninen sairaus. Tiedon puute voi pahimmillaan mahdollistaa sairauden etenemisen.
Taustatiedoksi lukijalle: Avominne – kuten AA – ovat 12 askelen toimijoita. Tämän suuntauksen edustajat pääsevät tuon tuosta kertomaan näkemyksiään valtamediassa – tuskinpa tässä maailmassa on ainuttakaan aikuista, joka ei olisi kuullut fraasia: ”alkoholismi on ikuinen sairaus.”
Tiedon puutetta on lähinnä vaihtoehtoisista näkemyksistä. Journalismin säännöt ja uutiskriteerit eivät ilmeisesti päde päihdehoitomenetelmien kohdalla.
Olen vuodesta 2016 yrittänyt tuoda valtamediaan myös uudenlaista, naisnäkökulmaa päihdeongelmiin ja hoitometodeihin. Luusisi kiinnostavan, mutta ei.
Suomen suurin päivälehti mieluummin julkaisee juttuja, jotka tukevat AA-narratiivia: alkoholismi on krooninen sairaus ja 12 askelen menetelmä on ainoa keino toipua alkoholismista.
Haastatellut kokemusasiantuntijat ovat lähes poikkeuksetta ojan pohjalla käyneitä, AA:n ja minnesota-mallin avulla nöyrtyneitä ja raitistuneita miehiä.
Olen miettinyt mistä tämä johtuu.
- Täytyykö olla A-klinikan ylilääkäri ollakseen päihderiippuvuuden asiantuntija?
- Täytyykö olla kahdentoista askelen mallia käyttävän yhdistyksen/säätiön edustaja ollakseen “virallinen” toimija?
- Täytyykö olla 12 askelen mallilla raitistunut mies, ollakseen asiantunteva kokemusasiantuntija?
Kuitenkin nämä ns. viralliset toimijat edustavat myös osakeyhtiöitä, bisnestä, vaikka heillä toki on myös säätiöitä ja yhdistyksiä – kuten monella suuryrityksellä on.
Vai onko lehden johtoportaassa henkilöitä, joille tämä on sydämen, eikä järjen asia?
Ovatko ajatukseni liian vallankumouksellisia, pelottavia?
Kirjoitettuani Vapaa viinistä -kirjan (Viisas elämä 2016), jossa kerron omasta raitistumisprosessistani ja kyseenalaistan perinteiset uskomukset alkoholista, alkoholiongelmista ja päihdehoidosta, olen löytänyt maailmalta lukuisia sielunsiskoja, jotka ovat kirjoittaneet omat vapaa viinistä -kirjansa ja päätyneet samoihin johtopäätöksiin.
Moni heistä on ensin yrittänyt 12 askelen ohjelman avulla, ja löytänyt sitten itselleen paremmin sopivan metodin, ilolla raitistumisen.
Tätä on liikkeellä, tämä on jo iso juttu, mutta Suomen valtamedia tulee perästä. Iso laiva on tunnetusti hidas kääntymään.
Päihderiippuvaiset naiset ovat väliinputoajia
Oli miten oli, kirjoitustani ei (tälläkään kertaa julkaistu) ja nimimerkille Pettynyt tarjottiin Hesarissa lisää sitä samaa: mistä hän jo kirjoitti mielipiteensä. Alkoholisti-diagnoosia.
Ja nyt: tässä Hesariin lähettämäni vastine, jota ei julkaistu:
”Nimimerkki Pettynyt kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalle 9.2. kokemuksistaan kaupunkinsa mielenterveys- ja päihdepalvelusta. Hän koki, että häntä ei kohdattu kokonaisuutena, vaan stereotyyppisenä alkoholistina.
Pettynyt edusti sitä joukkoa, joka on väliinputoaja päihdehoidon kentällä: koulutettu, työnsä hyvin hoitava nainen, joka ei identifioidu alkoholistiksi.
Haastattelemieni naisten kokemukset kertovat, että päihdehoidon kentällä ei tunnisteta tätä päihdeongelmaisten erityisryhmää. Osa haastatelluista oli hakenut apua A-klinikalta, jossa heidän ongelmaansa ei otettu vakavasti. Osa oli yrittänyt AA:n avulla, mutta eivät tunteneet olevansa tarpeeksi pohjalla samaistuakseen ohjelmaan.
Suomalaista päihdehoitokenttää vaivaa yhteistyön puute ja tunkkaiset, yli 80 vuoden takaiset fakkiutuneet asenteet ja ajatukset alkoholiongelmasta ja siitä toipumisesta. Nuo ajatukset pohjaavat aikaan, jolloin naiset eivät käyttäneet alkoholia, ja ne harvat poikkeusyksilöt: alkoholiongelmaiset naiset, olivat yhteiskunnan alinta kastia, eivätkä tervetulleita AA-ryhmiin.
Maailmanlaajuisesti tunnetuin päihdehoitometodi, 12 askelta kehittyi 1935 päivänä, jolloin hallusinogeenin ja Jumalan avulla raitistunut pörssimeklari Bill Wilson onnistui raitistamaan erään tohtori Robert Smithin. He molemmat edustivat yhteiskunnan ylintä kastia 30-luvun Amerikassa. Siksi metodi pohjaa ajatukseen, että alkoholisti on sairastunut ylisuureen egoon ja kuvittelee olevansa Jumala. Ego pitää rikkoa, jotta voi toipua.
12 askelen opit eivät ole muuttuneet piiruakaan vuosien kuluessa, mutta maailma on. Naiset käyttävät nykyään alkoholia, paljon. Suomalaisten naisten alkoholinkäyttö on lähes kuusinkertaistunut 40 vuodessa ja naisten eniten alkoholia käyttävä ikäryhmä, 15–29-vuotiaat, käyttää nyt alkoholia saman verran kuin miehet keskimäärin käyttivät vuonna 1968.
Vaikka sukupuolten tasa-arvo on kehittynyt sitten 30-luvun ja naisetkin saavat osallistua nykyään AA:n ryhmiin, harva alkoholiriippuvainen nainen pitää itseään Jumalana. Päinvastoin: valtaosa heistä häpeää juomistaan ja tuntee siitä syyllisyyttä. Eikä heidän tarvitse ”opetella nöyryyttä” kahvinkeitolla (AA-ryhmissä), sillä sitä he ovat tehneet koko elämänsä.
Useimmat hoitavat viimeiseen asti velvoitteensa unohtaen itsensä. He eivät tarvitse nöyrtymistä, vaan itsemyötätuntoa, vertaistukea ja rajojen tunnistamista ja asettamista.
Suomalainen päihdekeskustelu junnaa paikoillaan, koska eri tahot uskovat sokeasti vain omaan metodiinsa.
Kaikkien alkoholiriippuvaisten niputtaminen alkoholisteiksi voi olla este hoitoon hakemiselle. Alkoholista voi olla riippuvainen, vaikka ei olisi alkoholisti.
Ei ole yhtä lääkettä, joka toimii kaikille. Siksi on tärkeää, että toivotamme avoimin mielin tervetulleeksi uudetkin ajatukset ja menetelmät.
Väliin putoavien naisten ryhmälle on onneksi nyt apua tarjolla: tutkittuun tietoon ja kokemuksiin perustuva Soberistin metodi.
Toivon totisesti, että nimimerkki Pettynyt löytää Soberistin ja liittyy iloisten, korkin kiinni laittaneiden naisten joukkoon.
Ira Koivu, VTM,
Vapaa viinistä -kirjailija
Soberistin perustaja, muutosvalmentaja ”
***
Toivon sydämestäni, että tätä tekstiä jaetaan niin paljon, että se tavoittaa Pettyneen JA kaikki samassa tilanteessa olevat naiset <3
Ira
