Alkoholista riippuvaisen Sadun kirje Iralle

Julkaisemme luvan kanssa Sadun Iralle, Soberistin perustajalle lähettämän sähköpostiviestin.

Hei Ira !

Olen todella kiitollinen että vihdoinkin löydän oikeanlaista minulle sopivaa apua. Huomasin Facebookissa Soberistin mainoksen, olin jo jonkin aikaa etsinyt apua itselleni.

Lyhyesti itsestäni: A- klinikan käynnit työterveyden kautta, kävin kun oli pakko. Lopetin käynnit, kun työterveyteen meni tieto, että olen ottanut avun vastaan.

Aiemmin AA:ssa 7 vuotta, muutama retkahdus.


AA- kavereita oli paljon, joiden kanssa ystävystyin. Kun lähdin sieltä, jäljelle jäi yksi, jonka kanssa tänä päivänä pidetään yhteyttä ja tavataan.

AA:ssa sain apua/ tukea mutta kapinoin sisäisesti, koska koin ryhmätilanteet ja askeleet ahdasmielisinä ja aloin uskoa itsekin, etten koskaan parane. Aina piti muistaa ja puheenvuorossa kännissä mokailut ja pahat teot, miten on toisia satuttanut ja jotenkin itselleni jäi syyllinen olo ja huonommuuden tunne. En ollut vapaa. 

Tämänhetkinen tilanne: voin olla 2 vkoa juomatta ja kun voin fyysisesti ja henkisesti hyvin, tykkään työstäni, pidän yhteyttä aikuisiin lapsiini ja olen lastenlasten kanssa. Pidän huolta itsestäni, liikun, luonto lähellä sydäntäni, hyvä avioliitto ja ihana puoliso, jaksan hyvin, huolehdin itsestäni, nukun hyvin , iloitsen elämästäni🙏🏻

Sitten yhtäkkiä huomaankin tulevani kaupasta kaljaboksi kainalossa kotiin ja alkaa 4–8 päivän juomaputki. Työni hoidan, moitteita ei ole tullut ja vanhukset tykkäävät minusta. Mutta kun töistä pääsen illalla, niin avaan tölkin ja lasken, kuinka monta voin juoda, kun seuraavana päivänä menen töihin puolen päivän jälkeen. Ja tätä jatkuu, kiire töistä kotiin, ”rentoutuu ja tyhjentää pään”.

Vapaapäivinä ensimmäiseksi tölkki auki, että saa päivän käyntiin ja pystyy toimimaan. Käyn myöhemmin kaupassa ostamassa lisää. Kun on vähän huppelissa, ei hävetä jonossa kassalla seisoa.

Samoin menee viikon talviloma juodessa ja aamulla tuhannen kertaa vannon: ”Enää tämä päivä ja sitten lopetan ja laitan korkin kiinni.” Olen 2–3 vko juomatta ja sitten taas juon.

Juomaputken jälkeen tulee häpeä, vieroitusoireet, levottomuus ja negatiivisuus, kunnes taas olen oma itseni ja iloitsen elämästä. Eikä edes harmita maksaa vippejä, lainoja ja muita laskuja pois, olen vastuussa niistä. Ollaan melkein p.a. ennen kuin tili tulee, mutta kaljaa on varaa juoda ja tehdä lisää velkaa jotta voi juoda.

En halua elää näin, haluan olla se minä, joka olen, kun olen ollut pidemmän aikaa juomatta.

Eilen oli paha päivä. Teki ihan hitosti mieli hakea kaljaa, kiukuttelin ja mökötin. Päivä meni harakoille, mutta selvisin. Minun piti puolison kanssa illalla mennä ruokakauppaan, mutta en lähtenyt, kun en luottanut itseeni. Olisin löytänyt kassalta itseni kaljaboksi kädessä. Oikein kuolasin sitä ajatellessa, joten mentiin tänä aamuna klo 7, koska kaljaa saa vasta klo 9.

Eilen laitoin varaukseen kirjasi Vapaa viinistä ja ilokseni sain sen tänään. Podcastin ekan jakson kuuntelin eilen ja tänä iltana toka jakso.

Mulle tulee 15.12. tili, mutta se menee vippilainaeriin ym. Haen kurssille 15.1.24, kun on tilipäivä. Kiva, kun sen saa erissä maksaa 👍 

9. tipaton vuorokausi menossa, sinnittelen tammikuuhun asti. Mulla elää toivo, että en ole yksin ongelmani kanssa ja vuoden ajan saan tukea, kiitos 💖

Terkuin: Satu

(Hölmöä vissiin kirjottaa pitkää selostusta tilanteestani mut voi juku – helpotti 🙏🏻