03 huhti 2024 Kaikkia alkoholiriippuvuudesta toipuvia ei voida niputtaa aivosairaiksi alkoholisteiksi

YHTEISKUNNASSAMME elää voimakas käsitys siitä, että alkoholistiksi synnytään. Tämän näkemyksen mukaan ihminen joko on tai ei ole alkoholisti, ja jo varhainen ongelmakäyttö on merkki siitä, että yksilö sairastaa kroonista alkoholismisairautta ja on alkoholisti.

EI OLE harvinaista, että varhaiseen ongelmakäyttöönsä havahtuva henkilö hakee apua terveyskeskuksesta, josta hän ensimmäisellä käynnillä saa mukaansa Antabus-lääkepurkin, jonka kyljessä lukee alkoholismin hoitoon. Antabus-lääke on erittäin hyvä lääke tietyissä tilanteissa. Mutta se, että omaehtoisesti varhaiseen ongelmaan apua hakeva henkilö määritellään alkoholistiksi heti, kun hän hakee apua, ei välttämättä ole hyvä asia.

ERILAISISTA stigmanpoistokampanjoista huolimatta alkoholin ongelmakäyttöön ja alkoholiriippuvuuden diagnoosiin yhteiskunnassamme liittyy yhä vahva kielteinen leima. Stigma elää sitkeänä valitettavasti myös sote-palveluissa. Luokitellaanko nykyään syystä tai toisesta alkoholia liikaa käyttävä henkilö ehkä liiankin herkästi kroonista alkoholismisairautta sairastaviksi alkoholisteiksi, joka kantaa mukanaan elinikäistä sairaudesta johtuvaa retkahdustaipumusta?

ALKOHOLIRIIPPUVUUDEN tutkimuksen perusteella yksilön alkoholinkäyttöä voidaan mustavalkoisen joko–tai-asetelman sijasta kuvata muutoksen jatkumona, jossa yksilön positio vaihtelee päihteidenkäytön aikana. (Vaillant 1995; 2003).

ALKOHOLIONGELMAN Käypä hoito -suosituksen (2018) mukaan alkoholiongelma vaihtelee asteeltaan. Siinä vaiheessa, kun tullaan riskikäytön vaiheeseen, olisi hyvä havahtua ongelman pahenemisen ehkäisemiseksi. Suomessa käytössä olevassa ICD- tautiluokituksessa erotetaan alkoholin haitallinen käyttö ennen varsinaista alkoholiriippuvuutta. Kansainvälisessä DSM tautiluokituksessa varsinaisessa riippuvuudessa erotetaan lievä, keskivaikea ja vakava riippuvuus (Heather ym. 2022, 87–88).

ALKOHOLIONGELMAN ja -riippuvuuden kehitys alkaa kokeilu- ja satunnaiskäytöstä eli ns. kohtuukäytöstä edeten tapakäyttöön, mikäli juominen muuttuu säännölliseksi.
Tapakäytöstä riippuvuuden jatkumo etenee helposti suurkulutukseen, riskikäyttöön sekä ongelmakäyttöön, mikäli kehittyvään alkoholiongelmaan ei havahduta viimeistään riskikäytön vaiheessa. (Alkoholiongelman Käypä hoito -suositus 2018; Heikkinen-Peltonen 2019.)    

VARSINAINEN riippuvuus kehittyy lievästä keskivaikeaan alkoholiriippuvuuteen ja lopulta vakavaan riippuvuuteen. Mitä vakavampi riippuvuus on, sitä todennäköisemmin siihen voi liittyä myös delirium tremens eli alkoholipsykoosi. Jatkumon loppupäähän voidaan sijoittaa alkoholidementia ja kuolema. (Heikkinen-Peltonen 2019.)   

PÄIHDETUTKIMUKSESSA ja päihdetyön kentällä käydään keskustelua siitä, kuinka päihderiippuvuuden olemus tulisi käsittää.  Tutkimuksessa ei vallitse yhteisymmärrystä alkoholiongelman luonteesta. Usein vastakkain asettuvat alkoholiriippuvuuden kroonista luonnetta ja relapsialttiutta painottava aivosairausmalli (Brain Disorder Model of Addiction) ja muut psyykkisiä ja sosiaalisia seikkoja painottavat mallit. (Heather ym. 2022, 87–88; Uusitalo 2017.)

ON selvää, että varsinkin pitkälle edenneeseen riippuvuuteen liittyvät aina aivokuvissakin näkyvät aivotason muutokset. Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan ole selvää, että jo orastavaa ongelmakäyttöä tai varhaista riippuvuutta olisi perusteltua käsittää heti alkajaisiksi kroonisena alkoholismisairautena ja aivosairautena.

ADDIKTIOTUTKIMUS ei ole päässyt yksimielisyyteen siitä, missä kohtaa riippuvuuden janaa alkoholiongelman voi perustellusti käsittää kroonisena aivosairautena. Voitaneen ajatella, että mitä pidemmällä yksilö janalla on, sitä todennäköisemmin alkoholiriippuvuus on perusteltua käsittää aivosairautena. [IK1] 

VARHAISEN koetun riippuvuuden ja alkoholin ongelmakäytön ollessa kyseessä voi olla perustellumpaa hahmottaa kehittyvää ongelmaa toisin.

ALKOHOLIONGELMAN alkaminen, kehittyminen ja toipuminen kulkevat yksilöllisiä polkuja. Niistä muodostuu jatkumo, jossa alkoholin käyttöön liittyvät muutokset tapahtuvat hyvin monin eri tavoin. Tästä johtuen myös tapa toipua on luonnollisesti erilainen. (Kuusisto 2010, 65.)

RIIPPUVUUSTUTKIMUKSEN mukaan ei ole olemassa yhtä alkoholiongelmaa, vaan on olemassa syntyhistorialtaan ja asteeltaan erilaisia alkoholiongelmia, joista toipumiseen on luontevaa käyttää erilaista tukea. (Kuusisto 2010, 65.)

SOBERISTI tarjoaa varhaisille havahtujille muutosvalmennusta ja voimavarakeskeistä matalan kynnyksen terapeuttista tukea yksilötapaamisina sekä ryhmämuotoisena vertaistukena.Soberistin vertaisryhmiä ohjatessa kuulee hyvin usein, että krooniseen alkoholismi ja aivosairauspuheeseen liittyvä voimakas stigma estää varhaisia havahtujia hakeutumaan avun piiriin.

SOBERISTINasiakkaiden elämäntilanne on usein seuraavanlainen: kuormittavassa elämäntilanteessa alkoholia käytetään lääkkeenä pahaan oloon tai haasteellisessa elämäntilanteessa selviytymiseen. Näillä omaehtoisilla varhaisilla havahtujilla hyppy elämäntilanteeseen liittyvästä ongelmakäytöstä tai lievästä koetusta riippuvuudesta kroonisen alkoholistin kategoriaan on liian suuri.

OSA varhaisista havahtujista ei halua kertoa ongelmaansa, toipumistaan ja elämänmuutostaan sairausnarratiiviin. Sen sijaan he haluavat sanoittaa selviytymistarinansa toisin, esimerkiksi elämäntilanteen haasteena, josta on toivuttu spontaanisti (ilman vertaistukea tai päihdehoitoa) tai päästy alkoholivapaaseen elämään kiinni vertaistuen avulla.

ALKOHOLIONGELMAN Käypä hoito -suosituksen (2018) mukaan tavoitteena on havaita alkoholin ongelmakäyttö varhain, ennen kuin siitä aiheutuu fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Tämä on perusteltua niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnallisten kustannustenkin ehkäisemiseksi. Myös Päihde- ja riippuvuusstrategia vuoteen 2030 korostaa varhaista havahtumista ja sen tueksi kehitettäviä matalan kynnyksen helposti saavutettavia päihdepalveluja. Tähän tarpeeseen vastaa Soberisti-palvelu.

Lähteet

Alkoholiongelmat Käypä hoito -suositus | Julkaistu: 21.08.2018 

Heather, Field, Moss, Satel, (2022) Evaluating the brain disease model of addiction. Routledge 2022.

Heikkinen-Peltonen. (2019) . Mieli ja terveys. Edita.  

Kuusisto (2010) Kolme reittiä alkoholismista toipumiseen: Tutkimus muutoksesta hoidon ja vertaistuen avulla sekä ilman professionaalista hoitoa. https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7957-1

Mielenterveys- ja päihdehoitotyö 2023, 72-75, 100-104, 144-155. Savolainen ym.  Sanomapro.

Uusitalo (2021) Eettisiä näkökulmia päihderiippuvuudesta toipumisen tutkimukseen ja sen vaikutuksiin. niin & näin 2/21

Vaillant, George E. (1995) The natural history of alcoholism revisited. Cambridge: Harvard University Press.

Vaillant, George E. (2003) A 60-year follow-up of alcoholic men. Addiction, 98, 10431051.

UUDESTAAN KOKO KÖKKÖ

ALKOHOLIRIIPPUVUUDEN JANA TAI JATKUMO

Alkoholiongelman alkaminen, kehittyminen ja toipuminen kulkevat yksilöllisiä polkuja. Niistä muodostuu jatkumo, jossa muutokset tapahtuvat hyvin monin eri tavoin. Tapa toipua tuskin noudattaa täyttä sattumaa, vaan on olemassa erilaisia alkoholiongelmia, joista toipumiseen on luontevaa käyttää erilaista tukea. Kuusisto 2010, 65

Vaillant kuvaa yksilön päihdekäytön muutoksen jatkumona, jolla yksilö päihdekäytön aikana liikkuu tai pysyy paikallaan. (Vaillant 2003, 1047.)

Päihdeongelma voidaan nähdä jatkumona, jossa yksilön positio vaihtelee päihdekäytön aikana: ongelma voi toisinaan olla akuutimpi, toisinaan lievempi (Vaillant 1995, 376–377).

Rudie Neve ja Paul Lemmens (1997) näkevät riippuvuuden kehittymisen jatkumona elämänkulussa, jossa juomisura yhtenä elämän osa-alueena rakentaa elämänkulun kokonaisuutta ja on muuttuvassa vuorovaikutussuhteessa elämän kokonaisuuteen.

s. 87-88 DSM erotellaan lievä keskivaikea ja vakava riippuvuus, addiktio vaihtelee asteeltaan

KROONINEN JA RELAPSOIVA NATURE tämä on kiistanalaisin, iatrogeeninen vaikutus, fatalismi vähentää toivoa ja ajatusta, että toipuminen olisi mahdollista. (Heather ym. 2022, 4-5.)

PUOLESTA (1 OSA) eniten viitatut artikkelit (Heather ym. 2022, 3-4.)

VASTAAN (2 osa) 1990 luvulta asti kritiikki, filosofia, laki, sosiologia, psykologia, psykiatria ja neurotiede itse. Harmillisesti näitä näkökulmia (views) addiktioteoreetikot ei tiedetä tai ymmärretä oikein. Kirjan tarkoitus on valottaa näkökulmia, jotka näkevät BDMA rajoitukset. Luvussa on johtava kritiikki ja klassikot. (Heather ym. 2022, 3-4.)

Segalin mukaan DSM 5 aineadditkio mental disorder mentaalisena sairautena on tarkoituksenmukainen, koska etenkin vakavasti riippuvaisilla on todella jotakin pahasti vialla heidän motivationaalisissa ja päätökosentekojärjestelmässä, kärsimys, they suffer major breakdowns of cognition  89

SEGAL; does it matter if addiction is brain disease? Segalin mukaan addiktio on mental disease mutta myös brain disease ……..aina valitsevat mutta heidän moti- ja päätöksenteko ovat vakavasti vaurioituneet 89

Behavioral economic luku 39 erilaisen lähestymistapa nature of addiction Acuff käyttäytymisen ekonomia paras tapa ymmärtää ja hoitaa addiktiota, käyttäytyminen ymmärretään ja tulkitaan pidemmän ajan kuluessa, individuaalisen valinnan ja käyttäytymisen sijaan painotetaan modal behavioral  economic model ehdottaa addiktion prosessia ja extended time period THIS APPROACH MY APPROACH addiktion kehityskaari, addiktion käyttäytymisen aloitus, kehitys ja ylläpito ja lopettaminen, hoito                     356

luku 43 Collison ja Best pragmaattinen teoria joka perustuu toipuneiden elettyyn kokemukseen, radikaalien lähestymistapa, BDMA irrelevantti, sen sijaan, että etsisi integraatiota BDMAn kanssa tai neurubiologisen evidenssin kanssa, malli rakentaa matkan complex journey, jossa suhteet ja peers ryhmät, eroaa muista malleista, lived experience of addiction        356

Alkoholiongelmat Käypä hoito -suositus | Julkaistu: 21.08.2018  alkoholinkäytön riskitasot terveillä työikäisillä Alkoholinkäytölle on määritetty korkean ja kohtalaisen riskin (naisilla 7 annosta viikossa) tasot. Korkean riskin taso (naisilla 12–16 annosta viikossa, miehillä 23–24 annosta) on hälytysraja, jolloin viimeistään asiaan tulee puuttua. Alkoholiongelmat Käypä hoito -suosituksen riskirajat kuvastavat myös jatkumokehitystä  ja kannustaa varhaiseen puuttumiseen

0 ei käyttöä, 1 kokeilu, 2 satunnaiskäyttö, 3 tapakäyttö, 4 suurkulutus/riskikäyttö, 5 ongelma/haittakäyttö, 6 lievä alkoholiriippuvuus, 7 keskivaikea alkoholiriippuvuus, 8 vakava alkoholiriippuvuus, 9 erittäin vaikea alkoholiriippuvuus (sis. mahd. delirum tremens/alkoholipsykoosi), 10 alkoholidementia aivosairaus alkoholismi

---