Vapaudu viinistä -kurssilainen Tiina, 49, kertoo miten hän onnistui pääsemään eroon alkoholista, ja miten se vaikutti elämään.
OLEN ollut nyt vuoden soberisti. Mitäpä tähän sanomaan muuta kuin, että olen ihan hemmetin ylpeä itsestäni.
Aika on mennyt älyttömän nopeasti, ainakin näin taaksepäin katsellessa. Alkuun oli vaikeita ja haikeita hetkiä, mutta kun niistä selvisi, tuli helpompaa.
Alkoholinkäyttöni oli ennen lopettamista jokailtaista. Join töiden jälkeen punaviiniä, olutta, lonkeroa ja siideriä. Viikonloppuisin perjantaista sunnuntaihin alkoholia kului hyvinkin reippaasti.
Elämä oli hyvin työ- ja alkoholikeskeistä harmaata suorittamista aamusta seuraavaan viinilasiin.
Olin yrittänyt vähentää ja lopettaa monta kertaa siinä onnistumatta.
YÖPÖYDÄLLÄ minulla oli puoliksi luettuna Ira Koivun Vapaa viinistä -kirja (ollut jo sen julkaisusta 2016 asti) ja Facebookissa olin seurannut Vapaa viinistä -sivustoa jo pitkään.
Yhtäkkiä elokuussa 2020 sivuston nimi vaihtui Soberistiksi ja syyskuun lopussa bongasin, että Vapaa viinistä-kirjasta oli tullut uusi painos ja online-kurssille haettiin pilotoijia.
Ajattelin heti, että haen sinne mukaan, mutta heti perään hautasin ajatuksen. Lopulta kuitenkin uskaltauduin kirjoittamaan hakemuksen ja lähetin sen Iralle.
MUISTAN vieläkin, kuinka sen viestin kirjoittaminen sattui. Mutta samaan aikaan oli jollain tapaa myös suuri helpotus myöntää riippuvuus ensimmäistä kertaa – ja vielä ihan vieraalle ihmiselle.
Vastausta odottavan aika oli todella pitkä, ja aloin jo pohtia muita vaihtoehtoja. Avuntarve oli yhtäkkiä pakottava: heti, kun oli itselleen ongelman oikeasti myöntänyt, oli kova hätä saada apua heti.
Onneksi en ehtinyt saada työterveydestä maksusitoumusta, koska minut hyväksyttiin Vapaudu viinistä helposti ja ilolla -kurssin pilottiryhmään.
MITEN PÄÄSIN EROON ALKOHOLISTA
Olen pohtinut sitä, miksi tällä kertaa onnistuin laittamaan korkin kiinni, ja vieläpä suhteellisen helposti. Suurimpina tekijöinä on varmasti ollut riittävän monet pohjakosketukset ja epäonnistuneet yritykset alkoholinkäytön vähentämisessä ja lopettamisessa. Päätös oli vahva jo heti alusta.
Olin myös tiedostanut, että kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole. Käyttö ryöstäytyy hyvin nopeasti takaisin entisiin uomiin.
TOINEN tekijä on ollut Vapaudu viinistä -kurssi ja erityisesti sen viikoittaiset zoom-tapaamiset, joissa olen saanut vertaistukea hyviin ja huonoihin hetkiin.
Vaikka meitä ei alkuun kovin montaa osallistujaa ollutkaan, koin, ja koen edelleen tapaamiset todella tärkeiksi kokemusten jakamisen takia. Vain toinen samassa tilanteessa oleva voi ihan täysin ymmärtää mitä kaikkea tässä matkalla käy läpi.
KOLMAS minulle tärkeä asia matkalla onnistumiseen on ollut mies ja lapset, varsinkin 17- vuotias tyttäreni, joka ehkä eniten kärsi juomisestani. Hän on ollut erittäin kannustava ja ylpeä saavutuksestani.
Iso huolehtimisen taakka on pudonnut hänen harteiltaan, kun ei tarvitse enää miettiä missä kunnossa äiti on, kun hän tulee kavereilta kotiin.
PARAS palaute mitä olen saanut, tuli tyttäreltäni tänään. Hän sanoi, että olen hänen idolinsa, koska olen nykyään läsnä ja aina apuna ja tukena, jos ja kun joku heistä minua tarvitsee. Ja että olen selvinnyt niin monesta hankaluudesta ja setvinyt monen monia vaikeuksia.
Liikutuin niin, että itku tuli. Aiemmin en tosiaankaan ollut läsnä, vaan aina ajatukset seuraavassa viinilasissa.
Nyt kun lapset alkavat olla jo isoja ja pärjäävät omillaan, on mukava suunnitella miehen kanssa omia juttuja, reissuja ja yhteisiä harrastuksia. En tiedä kuinka kosteaksi elämä olisi mennyt, jos en olisi lopettanut juomista. Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin.
MITEN ELÄMÄ MUUTTUI, KUN RAITISTUIN
Tämä mennyt vuosi on ollut melko huikea. Olen oppinut itsestäni paljon uutta, olen muuttunut ihan fyysisestikin, mutta suurin muutos on tapahtunut ehdottomasti pään sisällä.
Elämässä on taas iloa, naurua ja vapautta.
Vaikeita hetkiäkin oli tosiaan alkutaipaleella enemmän, mutta koitin aina pitää mukana ajatusta siitä, mikä tässä hetkessä muuttuu paremmaksi, jos nyt juon lasin viiniä. Yleensä mieliteko meni melko nopeasti ohi, kunhan ei jäänyt ajatuksissaan mielitekoon jumiin.
ALKUUN käytin reilusti holittomia vaihtoehtoja eri tilanteissa, mutta nyt olen huomannut, että niidenkin käyttö on vähentynyt ihan itsestään. Vesi ja limu riittää hyvin.
Totta kai elämä tuo eteen aina välillä jos jonkinnäköistä haastetta, murhetta ja vaikeuksia mutta kurssikaveri-Liisan sanoin: “Yksi asia on hyvin: olen soberisti”
Olen niin kiitollinen siitä, että sain kokonaan uuden elämän: on aika ennen 30. lokakuuta 2020, ja aika sen jälkeen.
KIITOS kurssikavereille korvaamattomasta vertaistuesta, jatketaan matkaa yhdessä toisiamme tukien sekä hyvinä että vähän huonompinakin hetkinä.
Lopuksi täytyy vielä kerran kiittää Ira Koivua, että tämän kurssin kehitit ja minut pilottiin valitsit. Se muutti minun elämäni ihan totaalisesti. Olen ikuisesti kiitollinen.
Kiitos ❤️ Terv. Tiina 30.10.2021
