YHTEISKUNNASSAMME elää voimakas käsitys siitä, että alkoholistiksi synnytään. Tämän näkemyksen mukaan ihminen joko on tai ei ole alkoholisti, ja jo varhainen ongelmakäyttö on merkki siitä, että yksilö sairastaa kroonista alkoholismisairautta ja on alkoholisti.
EI OLE harvinaista, että varhaiseen ongelmakäyttöönsä havahtuva henkilö hakee apua terveyskeskuksesta, josta hän ensimmäisellä käynnillä saa mukaansa Antabus-lääkepurkin, jonka kyljessä lukee alkoholismin hoitoon. Antabus-lääke on erittäin hyvä lääke tietyissä tilanteissa. Mutta se, että omaehtoisesti varhaiseen ongelmaan apua hakeva henkilö määritellään alkoholistiksi heti, kun hän hakee apua, ei välttämättä ole hyvä asia.
ERILAISISTA stigmanpoistokampanjoista huolimatta alkoholin ongelmakäyttöön, ja alkoholiriippuvuuden diagnoosiin yhteiskunnassamme liittyy yhä vahva kielteinen leima.
Stigma elää sitkeänä valitettavasti myös sote-palveluissa.
Alkoholia liikaa käyttävä henkilö luokitellaan liian herkästi kroonista alkoholismisairautta sairastavaksi alkoholistiksi, joka kantaa mukanaan elinikäistä sairaudesta johtuvaa retkahdustaipumusta.
ALKOHOLIRIIPPUVUUDEN tutkimuksen perusteella yksilön alkoholinkäyttöä voidaan mustavalkoisen joko–tai-asetelman sijasta kuvata muutoksen jatkumona, jossa yksilön positio vaihtelee päihteidenkäytön aikana. (Vaillant 1995; 2003).
ALKOHOLIONGELMAN Käypä hoito -suosituksen (2018) mukaan alkoholiongelma vaihtelee asteeltaan. Siinä vaiheessa, kun tullaan riskikäytön vaiheeseen, olisi hyvä havahtua ongelman pahenemisen ehkäisemiseksi. Suomessa käytössä olevassa ICD- tautiluokituksessa erotetaan alkoholin haitallinen käyttö ennen varsinaista alkoholiriippuvuutta. Kansainvälisessä DSM tautiluokituksessa varsinaisessa riippuvuudessa erotetaan lievä, keskivaikea ja vakava riippuvuus (Heather ym. 2022, 87–88).
ALKOHOLIONGELMAN ja -riippuvuuden kehitys alkaa kokeilu- ja satunnaiskäytöstä eli ns. kohtuukäytöstä edeten tapakäyttöön, mikäli juominen muuttuu säännölliseksi.
Tapakäytöstä riippuvuuden jatkumo etenee helposti suurkulutukseen, riskikäyttöön sekä ongelmakäyttöön, mikäli kehittyvään alkoholiongelmaan ei havahduta viimeistään riskikäytön vaiheessa. (Alkoholiongelman Käypä hoito -suositus 2018; Heikkinen-Peltonen 2019.)
VARSINAINEN riippuvuus kehittyy lievästä keskivaikeaan alkoholiriippuvuuteen ja lopulta vakavaan riippuvuuteen. Mitä vakavampi riippuvuus on, sitä todennäköisemmin siihen voi liittyä myös delirium tremens eli alkoholipsykoosi. Jatkumon loppupäähän voidaan sijoittaa alkoholidementia ja kuolema. (Heikkinen-Peltonen 2019.)
PÄIHDETUTKIMUKSESSA ja päihdetyön kentällä käydään keskustelua siitä, kuinka päihderiippuvuuden olemus tulisi käsittää. Tutkimuksessa ei vallitse yhteisymmärrystä alkoholiongelman luonteesta. Usein vastakkain asettuvat alkoholiriippuvuuden kroonista luonnetta ja relapsialttiutta painottava aivosairausmalli (Brain Disorder Model of Addiction) ja muut psyykkisiä ja sosiaalisia seikkoja painottavat mallit. (Heather ym. 2022, 87–88; Uusitalo 2017.)
ON selvää, että varsinkin pitkälle edenneeseen riippuvuuteen liittyvät aina aivokuvissakin näkyvät aivotason muutokset. Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan ole selvää, että jo orastavaa ongelmakäyttöä tai varhaista riippuvuutta olisi perusteltua käsittää heti alkajaisiksi kroonisena alkoholismisairautena ja aivosairautena.
ADDIKTIOTUTKIMUS ei ole päässyt yksimielisyyteen siitä, missä kohtaa riippuvuuden janaa alkoholiongelman voi perustellusti käsittää kroonisena aivosairautena. Voitaneen ajatella, että mitä pidemmällä yksilö janalla on, sitä todennäköisemmin alkoholiriippuvuus on perusteltua käsittää aivosairautena. [IK1]
VARHAISEN koetun riippuvuuden ja alkoholin ongelmakäytön ollessa kyseessä voi olla perustellumpaa hahmottaa kehittyvää ongelmaa toisin.
Alkoholiongelman alkaminen, kehittyminen ja toipuminen kulkevat yksilöllisiä polkuja. Niistä muodostuu jatkumo, jossa alkoholin käyttöön liittyvät muutokset tapahtuvat hyvin monin eri tavoin. Tästä johtuen myös tapa toipua on luonnollisesti erilainen. (Kuusisto 2010, 65.)
RIIPPUVUUSTUTKIMUKSEN mukaan ei ole olemassa yhtä alkoholiongelmaa, vaan on olemassa syntyhistorialtaan ja asteeltaan erilaisia alkoholiongelmia, joista toipumiseen on luontevaa käyttää erilaista tukea. (Kuusisto 2010, 65.)
SOBERISTI tarjoaa varhaisille havahtujille muutosvalmennusta ja voimavarakeskeistä matalan kynnyksen terapeuttista tukea yksilötapaamisina sekä ryhmämuotoisena vertaistukena. Soberistin vertaisryhmiä ohjatessa kuulee hyvin usein, että krooniseen alkoholismi ja aivosairauspuheeseen liittyvä voimakas stigma estää varhaisia havahtujia hakeutumaan avun piiriin.
SOBERISTIN asiakkaiden elämäntilanne on usein seuraavanlainen: kuormittavassa elämäntilanteessa alkoholia käytetään lääkkeenä pahaan oloon tai haasteellisessa elämäntilanteessa selviytymiseen. Näillä omaehtoisilla varhaisilla havahtujilla hyppy elämäntilanteeseen liittyvästä ongelmakäytöstä tai lievästä koetusta riippuvuudesta kroonisen alkoholistin kategoriaan on liian suuri.
OSA varhaisista havahtujista ei halua kertoa ongelmaansa, toipumistaan ja elämänmuutostaan sairausnarratiiviin. Sen sijaan he haluavat sanoittaa selviytymistarinansa toisin, esimerkiksi elämäntilanteen haasteena, josta on toivuttu spontaanisti (ilman vertaistukea tai päihdehoitoa) tai päästy alkoholivapaaseen elämään kiinni vertaistuen avulla.
ALKOHOLIONGELMAN Käypä hoito -suosituksen (2018) mukaan tavoitteena on havaita alkoholin ongelmakäyttö varhain, ennen kuin siitä aiheutuu fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Tämä on perusteltua niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnallisten kustannustenkin ehkäisemiseksi. Myös Päihde- ja riippuvuusstrategia vuoteen 2030 korostaa varhaista havahtumista ja sen tueksi kehitettäviä matalan kynnyksen helposti saavutettavia päihdepalveluja. Tähän tarpeeseen vastaa Soberisti-palvelu.
Lähteet
Alkoholiongelmat Käypä hoito -suositus | Julkaistu: 21.08.2018
Heather, Field, Moss, Satel, (2022) Evaluating the brain disease model of addiction. Routledge 2022.
Heikkinen-Peltonen. (2019) . Mieli ja terveys. Edita.
Kuusisto (2010) Kolme reittiä alkoholismista toipumiseen: Tutkimus muutoksesta hoidon ja vertaistuen avulla sekä ilman professionaalista hoitoa. https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7957-1
Mielenterveys- ja päihdehoitotyö 2023, 72-75, 100-104, 144-155. Savolainen ym. Sanomapro.
Uusitalo (2021) Eettisiä näkökulmia päihderiippuvuudesta toipumisen tutkimukseen ja sen vaikutuksiin. niin & näin 2/21
Vaillant, George E. (1995) The natural history of alcoholism revisited. Cambridge: Harvard University Press.
Vaillant, George E. (2003) A 60-year follow-up of alcoholic men. Addiction, 98, 10431051.
