Käytettyäni alkoholia säännöllisesti teinivuosista keski-ikään, en osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea tapahtuu, kun lopettaa alkoholinkäytön.
LOPETIN alkoholinkäytön marraskuussa 2015. Olin sinä vuonna olin täyttänyt neljäkymmentä ja olin valmistellut lopettamispäätöstä pitkään ja hartaasti.
NYT jälkikäteen on helppo nähdä, mistä raitistumisprosessini alkoi: eräästä kevättalven arkiaamusta vuonna 2011, jolloin heräsin valtavaan ahdistukseen ja paniikkiin, koska tiedostin, että minulle oli lauennut alkoholiaddiktio, enkä voinut lopettaa juomista.
TAPARIIPPUVUUS, joka oli kehittynyt pitkällisen, jokailtaisen tissuttelun seurauksena, oli muuttunut voimakkaaksi, koko ajan pahenevaksi riippuvuudeksi. Olin jäänyt viinikoukkuun, enkä päässyt siitä irti.
ONGELMA oli kehittynyt salakavalasti vuosien aikana. Olin ensin alkanut juoda harmittoman lasillisen silloin tällöin hyvän ruoan kanssa lapsen nukkuessa, mutta ajan myötä lasillinen oli muuttunut pulloksi.
PÄÄTIN aamuisin, että tänä iltana en juo, mutta sitten jalat veivätkin minut töiden jälkeen Alkoon, ja join.
MUISTAN vieläkin sen hirveän aamun, jolloin ymmärsin kauhukseni, etten enää hallitse juomista, vaan viini vie minua. Ajatus siitä, että minusta oli tulossa alkoholisti, oli niin pelottava, että menin paniikkiin.
SYDÄN hakkasi hulluna, haukoin henkeä ja kävelin ympäri kotia pää täynnä sekavia ajatuksia, joista en saanut juuri mitään tolkkua. Ilmoitin töihin olevani sairas ja aloin googlettaa tietoa alkoholiaddiktiosta.
Neljä kuukautta tipatta
EN edes harkinnut hakevani apua työterveydestä saati meneväni AA:n vertaisryhmiin. Minähän hoidin kaiken tip top: vaativan työni, harrastukset ja kodin. Tytär ei koskaan syönyt eineksiä, vaan minä kokkasin luomupöperöt alusta asti. Jopa kalapuikot tein itse paneroimalla seitifileet ja paistamalla ne kylmäpuristetussa oliiviöljyssä. Tissuttelu ei näkynyt naamasta, sillä vastapainoksi söin terveellisesti ja harrastin monipuolisesti liikuntaa.
JOS olisin mennyt työterveyteen asiani kanssa, olisin lentänyt samantien alkoholin “normaalikäyttäjästä” ongelmakäyttäjäksi ja mikä pahinta: minut olisi kategorisoitu alkoholisti-lokeroon. Saisin alkoholistileiman otsaani ja olisin muiden silmissä ikuisesti sairas. En kuitenkaan nähnyt muuta samaistumispintaa alkoholistiin liitetettävien ominaisuuksien kanssa, kuin että käytin liikaa alkoholia enkä pystynyt hallitsemaan käyttöä.
MINÄ en juonut aamuisin, en jättänyt töitä väliin (paitsi sinä yhtenä päivänä kun pelästyin juomistani), en jättänyt harrastuksia väliin, eikä kukaan ollut ilmaissut huolta juomisestani. Ja miksi olisikaan: ystäväpiirissäni runsas juominen oli normaalia ja jopa suotavaa.
KÄYTIN koko päivän tiedonhakuun ja löysin netistä kaksi blogia, joissa anonyymit suomalaiset kohtalotoverit kirjoittivat addiktiostaan ja raitistumisesta. Löysin myös tanskalaisen tutkimuksen (jota en enää löydä netistä), jossa kerrottiin, että alkoholiaddiktiosta voi toipua ja oppia kohtuukäyttäjäksi, jos on alle 40-vuotias eikä ole taustalla katkaisuhoitohistoriaa.
MINÄ olin 35-vuotias eli täytin kriteerit! Tartuin tähän vapauttavaan tietoon kuin hukkuva oljenkorteen: olen siitä päivästä lähtien neljä kuukautta tipatta, ja sen jälkeen opettelen kohtuukäyttäjäksi! Sain tästä ajatuksesta suunnattomasti voimaa.
HETI, kun olin tehnyt päätöksen, tunsin valtavaa helpotusta: kuin tukahduttava paino olisi nostettu rinnaltani. Saatoin rauhoittua ja ajatukseni alkoivat seljetä. Aamuisen ahdistuksen, häpeän ja pelon tilalle nousi uusi tunne: innostus uudesta alusta.
ENSITÖIKSENI perustin anonyymin blogin, jonne kirjasin tuntemuksiani sitä mukaa, kun neljän kuukauden tipattomuus eteni. Se blogi oli alkusykäys Vapaa viinistä -kirjalle, jonka kirjoitin vuonna 2015 lopetettuani alkoholinkäytön lopullisesti.
BLOGI sai nopeasti seuraajia ja kommentteja, ja ymmärsin hyvin pian, että minulla oli paljon kohtalotovereita. Annoin ja sain vertaistukea blogin välityksellä, ja neljän kuukauden tipattomuudesta tuli yksi onnellisimpia ajanjaksoja, mitä minulla sitä edeltävässä elämässäni oli ollut.
OLIN täynnä rakkautta elämää ja kaikkia ihmisiä kohtaan, tunsin ilonkuplia uudesta mahdollisuudesta ja heräsin aamuisin pirteänä ja hyväntuulisena. Ihmettelin: tällaistako elämä on, kun ei käytä alkoholia?
Riippuvuus nosti taas päätään
KUITENKIN, kun määräaika alkoi lähestyä, korkkasin jo päivää ennen oluen, ja join sen. Tein kuitenkin päätöksen, etten enää ikinä joisi yksin.
PÄÄTÖS piti. Mutta kun aloin seurustella miehen kanssa, joka käytti joka viikonloppu alkoholia hyvin runsaasti, ja jonka kanssa minä tietenkin myös join, aloin tuntea addiktion nostavan taas päätään. Huomasin haaveilevani siitä, että pääsisin yksin kotiin tissuttelemaan.
SE säikäytti minut pahanpäiväisesti. Tiedostin, että täytän pian neljäkymmentä enkä enää voisi uskotella voivani ryhtyä kohtuukäyttäjäksi. Päätin, että lopetan alkoholinkäytön sinä vuonna, ystäväporukkani viimeisten nelikymppisten jälkeen.
ENSIN jätin miehen, sillä tiesin että hänen kanssaan en siihen pystyisi. Sitten aloin päivittäin psyykata itseäni hetkeen, jolloin lopetan alkoholinkäytön.
MUISTELIN, miten ihanaa oli, ja miten onnelliseksi tunsin itseni neljän kuukauden tipattoman aikana. Muistelin myös, miten hirveältä tuntuivat aamut juomisen jälkeen, ja muistelin myös kauheimpia morkkiksia, joissa olin kärvistellyt kännissä mokailtuani. Yksi hirveimpiä kertoja tapahtui silloisessa seurustelusuhteessani. Olimme olleet poikaystäväni kaverin juhlissa, ja meille oli tullut riitaa illan aikana.
JOIN aivan liikaa ja kadotin avaimeni, kännykkäni ja muistini. Pääsin kuitenkin kotiin poikaystävän kaverin taksikyydillä. Oli talvi ja pakkanen, ja minun oli päästävä sisään kotiin, mutta minulla ei ollut avaimia.
SEN sijaan että olisin pyytänyt naapurista apua, kuten selvinpäin olisin toki tehnyt, otin pihaltani grillin kaasupullon ja hakkasin sillä pääsyn sisään olohuoneen ovi-ikkunasta. Kun seuraavana aamuna heräsin paha maku suussa, muisti, kännykkä ja lompakko tiessään, ja kävelin alakertaan todetakseni ikkunassa ammottavan valtavan aukon ja jäätävän kylmyyden, olisin voinut kuolla häpeästä.
KIRJOITIN ylös tämän tapahtuman tulevia heikkoja hetkiä varten, ja kirjoitin myös kaikki ne syyt, miksi haluan jättää alkoholin.
Lopetettuani alkoholinkäytön, hämmästyin suuresti
KUN sitten lopetin alkoholin käytön marraskuussa 2015, hämmästyin, miten helppoa se oli. Kaikki ne vuodet olin rimpuillut alkoholin otteessa, ja yhtäkkiä lopettaminen onnistuikin tuosta vain!
USKON, että se oli helppoa siksi, että olin nyt viimein valmis jättämään alkoholin lopullisesti ja tekemään niin vahvan päätöksen, ettei sitä horjuttaisi mikään.
Olin muutosjohtanut koko vuoden itseäni siihen hetkeen, kun pistän korkin kiinni – ja olin onnistunut pääsemään jo tilanteeseen, jossa en tahtonut malttaa odottaa, että saan lopettaa alkoholinkäytön.
NIINPÄ minä pistin korkin kiinni intoa puhkuen, enkä tuntenut mitään haikeutta (sillä hetkellä) siitä, etten enää ikinä joisi.
OLIN aikanaan lopettanut tupakanpolton Allen Carrin metodilla, jossa ei päästetä itseä ajattelemaan, etten enää saa polttaa, vaan ettei enää tarvitse. Tätä oma-aivopesua (ihanaa, minun ei enää tarvitse juoda!) harrastin päivittäin, kunnes se upposi niin syvälle, ettei sitä tarvinnut enää jankata.Olin jo neljän kuukauden tipattoman perusteella osannut odottaakin, että hyviä asioita tapahtuu, kun ei käytä alkoholia. Mutta kun olin lopettanut kokonaan, yllätyin, miten moneen asiaan alkoholinkäyttö oli vaikuttanut.
Alkoholin käytön lopettaminen käynnisti suuren muutoksen
ENSIMMÄISENÄ huomasin, että minusta tuli aamuihminen. Heräsin pirteänä hyvällä tuulella ja innoissani tulevasta päivästä. Kun vielä käytin alkoholia säännöllisesti, olin aamuisin usein äreä ja väsynyt.
HYVÄT yöunet toivat tullessaan muita hyviä asioita: aivot toimivat skarpisti ja sain valtavasti energiaa. Jaksoin pirteänä koko työpäivän ja illalla oli vielä energiaa urheilla ja puuhailla lapsen kanssa.
LUOVUUS palasi ja aloin kirjoittaa kirjaa ja maalata. Pääni pulppusi uusia ideoita ja unelmia, jotka olivat olleet vuosia unohduksiin hautautuneina. Kun vielä join säännöllisesti, elin päivä kerrallaan viikonloppua odottaen, mutta nyt aloin ajatella pidemmälle ja tehdä suunnitelmia, miten saisin toteutettuani unelmani.
KOSKA en enää ollut pullon vanki, eikä minulla ollut enää mitään salaisuuksia eikä hävettävää, tunsin olevani vapaa ja peloton. Uskalsin lähteä tekemään isoa elämänmuutosta, jotta saisin elää itseni näköistä elämää. Sellaista elämää, jossa haluan olla läsnä sataprosenttisesti.
ENSIMMÄISEN raittiin vuoden aikana kirjoitin kirjan ja vuoden loppupuolella irtisanouduin hyvästä työpaikastani Helsingissä, myin kotini Espoosta, ostin talon Hämeenlinnasta, hevosen Suonenjoelta ja muutimme isänpäivänä 2016 tyttären, kissan ja hevosen kanssa Hämeenlinnaan.
OPISKELIN ja perustin yrityksen, ja koronan vietyä valmennusyritykseni tulot, rakensin vuonna 2020 Soberisti®-onlinekokonaisuuden, joka auttaa kaltaisiani naisia vapaaksi viinikoukusta.
Alkoholin käytön lopettamisen seuraukset olivat mittavat
ALKOHOLIA ei ole ollut yhtään ikävä. Ensimmäisen vuoden aikana iski toki haikeita hetkiä, mutta kun olin kohdannut kaikki mahdolliset vuosittaiset tapahtumat ja juhlapyhät soberisti, ja selvinnyt myös raskaista vastoinkäymisistä – kuten vuoden mittaisesta huoltajuustaistelusta tyttäreni isän haastettua minut oikeuteen muutettuamme vastoin hänen hyväksyntäänsä Hämeenlinnaan – en enää missään tilanteessa ole kaivannut alkoholia.
ELÄMÄ on niin paljon parempaa raittiina, soberisti.
ALKOHOLIN KÄYTÖN lopettaminen on kokonaisvaltainen hyvinvointiteko: se vaikuttaa mieleen ja kehoomme monin positiivisin tavoin. Jos haluat lukea tarkemmin mihin kaikkeen alkoholinlopettaminen vaikuttaa, lue blogipostaukseni, jossa kerron mitä ensimmäisen raittiin vuoden aikana tapahtuu, ja listaan lopussa 27 asiaa, joihin alkoholin lopettaminen vaikuttaa: https://soberisti.com/miten-alkoholin-kayton-lopettaminen-vaikuttaa/
LISTALLE voisin lisätä vielä montakin asiaa, muun muassa vapauden tuoman rohkeuden lähteä kohti unelmia.
JOS käyttäisin vielä alkoholia, en tiedä miten olisin ikinä selviytynyt tästä korona-ajasta. Olisin todennäköisesti alkanut tissutella etätöiden ja eristyksen seurauksena.
EN olisi osannut käsitellä stressiä ja rahahuolia, kuten nyt, eikä minulla olisi ollut luovuutta eikä energiaa lähteä kehittämään uutta. Toisaalta en olisi myöskään ikinä uskaltanut lähteä yrittäjäksi, jos olisin vielä ollut riippuvainen alkoholista.
NYKYÄÄN osaan kääntää vastoinkäymiset oppiläksyiksi ja mahdollisuudeksi vaihtaa suuntaa.
Kiitos koronapandemian, joka vei yritykseltäni vuoden tulot kertaheitolla, saatoin toteuttaa unelmani ja kehittää onlinepalvelun, joka auttaa kaltaisiani naisia vapaaksi alkoholiriippuvuudesta.
KURSSI on nyt pyörinyt yli vuoden ja pisimpään mukana olleet ovat raittiita yli vuoden. Viimeksi tällä viikolla kaksi kurssilaista kirjoitti tukiryhmään: ”lopetin alkoholinkäytön xx.xx.2021” ja hämmästyin, miten helppoa se tällä kertaa olikaan.
LOPETTAMINEN on helppoa, kun päätöksen on valmistellut huolella ja tekee työtä itsensä ja omien ajatustensa kanssa. Onnistuneessa raitistumisessa pätevät samat säännöt kuin onnistuneessa muutosjohtamisessa: on luotava vahva visio, sitouduttava siihen ja toteutettava muutosta aktiivisesti visio mielessään.
MINÄ raitistuin aikanaan spontaanisti eli ilman vertaistukea. Tosin, sain vertaistukea blogeista ja lehtijutuista. Mutta me ihmiset ja elämäntilanteemme ovat erilaisia. Toisilla on enemmän henkisiä ja fyysisia voimavaroja käytössään kuin toisilla, ja toiset ihmiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset.
Kaksi vuotta raittiina
Raitistumisen jälkeen valtava riemu, helpotus ja ilo valtasi minut. Ja se fiilis pysyi aikalailla jatkuvana kokonaisen vuoden. Alussa toki tuli haikeuden hetkiä, mutta suurimmaksi osaksi olin rakastunut raittiuteen, tunsin syntyneeni uudestaan ja kaikki oli taas mahdollista. Varmasti olin joidenkin ystävieni mielestä myös varsin rasittava, mutta se ei minua haitannut. Olin onnellinen, pulppusin elämäniloa.
Olen yhä onnellinen ja tunnen ilon ja onnen läikähdyksiä pienistä asioista tuon tuosta. Mutta ensimmäiseen vuoteen verrattuna olo on tasoittunut, maadoittunut. Raittiudesta on tullut normaalitila eikä se tule enää muulloin mieleen kuin tilanteissa, jossa muut juovat. Vieläkin hieman jännitän jossain seurassa, tekeekö joku juomattomuudestani numeron. Lähipiiri on jo tottunut ja saan kuulla yhä harvemmin ”eihän haittaa jos minä otan”, mikä on helpotus.
Löysin viikko sitten sälälaatikostani lapun, johon olin kirjoittanut suurimmat pelkoni liittyen raitistumiseen. Siinä luki: ”Pelkään, että muutun niin etten enää halua tehdä tiettyjä asioita ja mennä joihinkin tilaisuuksiin, joihin kuuluu alkoholi. Pelkään, että en kelpaa raittiina, että minusta tulee sosiaalinen hylkiö eikä minua kutsuta enää minnekään, missä käytetään alkoholia.”
Pelkoni ovat osittain toteutuneet: en tosiaan enää viihdy paikoissa, joissa ennen ”viihdyin” humalassa eli pimeissä yökerhoissa joissa on huono ilma ja musiikki soi niin kovalla ettei keskustelua kannattanut edes yrittää. Tai isoissa juhlissa, jonne tullaan näyttäytymään eikä olla oikeasti kiinnostuneita muista ihmisistä.
En tosin viihtynyt niissä aiemminkaan, vaan ”join itseni mukavaksi”. Nykyään ei tarvitse, vaan voin poistua paikalta jos puitteet tai seura ahdistavat.
Viihdyn kuitenkin yhä ystävieni ja perheeni kanssa illanistujaisissa, konserteissa, terassilla, kahvilla, teatterissa, mökillä jne.
Toinen pelkoni, että minut hylätään, oli turha. Kun muut juovat skumppaa tai viiniä, minä siemailen holittomia tai vettä ja humallun seurasta. Kun on tarpeeksi usein ollut humalassa tietyissä tilaisuuksissa, tulee sellainen Pavlovin koira -reaktio: olo on hauskan hiprakkainen, vaikka juo vain vettä. Siitä humalasta kuitenkin selviää, kun hyppää auton rattiin eikä aamulla ole krapulaa.
Tulen myöhemmin kirjoittamaan enemmänkin aiheesta, miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni, mutta näin alkajaisiksi kiteyttäisin: elämänlaatu paranee huikeasti, kun ei enää turruta itseään kestääkseen arkeaan, vaan alkaa elää sellaista elämää, josta ei ole tarvetta paeta.
Tällä en tarkoita sitä, että elämä olisi raitistumisen jälkeen pelkää ruusuilla tanssia. Minullakin on ollut tässä kahden vuoden aikana todella rankkoja kokemuksia, muun muassa iso, ruma oikeusjuttu, mutta kertaakaan en ole haikaillut viinin perään.
Ennen olisin nollannut stressiäni viinipullolla, mutta nykyään käsittelen asiat ja tunteet raakoina ja tunnen itseni siksi vahvaksi. Niin kauan kun minä olen itseni puolella, jaksan ja kestän mitä vain. Selviän mistä vain, koska voin luottaa itseeni. Koska olen vapaa.
Apua alkoholinkäytön lopettamiseen
JOS koet, että kaipaat apua alkoholista vapaaksi pääsemiseen, tutustu Vapaudu viinistä helposti ja ilolla –vuoden kestävään verkkokurssiin. Voit kokeilla kurssia kaksi viikkoa ja jos se ei tunnu omalta, voit perua osallistumisesi ja saat rahat takaisin. Kurssi on rakennettu naisille, mutta tarjolla on muutakin apua, jota myös miehet voivat käyttää.
Vapaa viinistä – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni -kirja on vapauttanut lukemattomia suomalaisia alkoholista. Puolet palautteenantajista on miehiä, eli se toimii sukupuolesta riippumatta.
TARJOAN myös henkilökohtaista muutosvalmennusta etäyhteyksin.
Jos haluat vapaaksi riippuvuudesta, usko siihen, että onnistut! Jos minä onnistuin, ja niin moni muukin on onnistunut, sinäkin onnistut. Ja apua saa ja kannattaa hakea.
MINÄ olen ollut soberisti jo yli kuusi vuotta, ja voin sanoa, että päivääkään en ole katunut sitä, että jätin alkoholin. Itse asiassa en tunne ketään, joka katuisi sitä, että raitistui.
Toivotan sinulle onnea ja iloa oman tiesi löytämiseen alkoholista vapaaksi,
Ira Koivu, soberisti vuodesta 2015
**
