Päihdehoidon resurssit tulisi keskittää varhaiseen tukeen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn

Alkoholiriippuvuuden varhainen tunnistaminen ja siihen annettava varhainen tuki ovat tärkeitä riippuvuuden voittamiseksi varhaisessa vaiheessa. Olemme liian pitkään kohdistaneet resurssimme pääasiassa pitkälle edenneeseen vakavaan päihderiippuvuuteen ja sen (laitos)hoitoon.

Resurssien kohdentaminen lähinnä vakavan päihderiippuvuuden hoitoon ei ole järkevää, koska ehkäiseminen on perustellumpaa niin kustannuksiltaan kuin inhimillisen kärsimyksenkin kannalta.  

Uudistettu sosiaalihuoltolaki (2023, 24 §) ja päihde- ja riippuvuusstrategia vuoteen 2023 (Kotovirta ym. 2021) painottavat ehkäisevää päihdetyötä ja varhaista tukea alkoholiriippuvuuteen.

RIIPPUVUUDEN kehittyminen on tärkeä hahmottaa ajallisena, kehkeytyvänä prosessina.
Vakavasti päihderiippuvaiset ovat joskus olleet riippuvuuden varhaisessa vaiheessa. Jossakin elämäntilanteessa he ovat syystä tai toisesta alkaneet juomaan liikaa. Havahtuminen omaan ongelmalliseen alkoholin käyttöön on varhaisessa vaiheessa helpompaa, kuin myöhemmin riippuvuuden ollessa pitkälle kehittynyt.

Muutosvaihemallin mukaan varhaiseen pohdintavaiheeseen havahtunut yksilö pohtii varovaisesti ongelman ja muutoksen mahdollisuutta omalla kohdallaan. (Prochaska ym. 1992). Juuri tähän merkittävään vaiheeseen yksilö tarvitsee toivoa ja tukea, jotta omakohtainen ja kestävä päätös mahdollistuu.  

SAAVATKO varhaiset havahtujat yhteiskunnassamme varhaista valmennusta, tai matalan kynnyksen terapeuttista tukea siihen kuormittavaan elämäntilanteeseen, josta selviytyäkseen he alkavat juomaan?

Tarve ja tuki eivät kohtaa ainakaan Helsingin Sanomien korkeasti koulutetun, ja työnsä hyvin hoitavan naislukijan mielipiteen mukaan (HS 9.2.2021). Nainen kertoo havahtuneensa tissutteluunsa ja hakeneensa varhain apua. Hän ei kuitenkaan saanut tarvitsemaansa tukea. Päinvastoin hänet passitettiin puhallusseurantaan, vaikka kertomansa mukaan ei ole ikinä ajanut humalassa.

Tuen tarve ja tuki on saatava kohtaamaan, koska usein se on edellytys varhaiselle toipumiselle. (ks. esim. Kuusisto 2010.)

Soberisti – varhaiseen alkoholiriippuvuuteen havahtuminen
ja tuki juomisen lopettamiseen

Soberisti keskittyy riippuvuuden varhaiseen problematiikkaan ja tuottaa päihdesäädösten mukaista ehkäisevää, matalankynnyksen ja anonyymiä ammatti- ja vertaistukea. Soberisti tarjoaa tukea siihen kuormittavaan elämäntilanteeseen, jossa alkoholista yksilölle on kohtuukäytön sijaan tullut selviytymiskeino.

Soberistin taustalla oleva ihmis- ja riippuvuuskäsitys, jota kehitän väitöstutkimuksessani, eroaa tänä päivänä vallitsevasta alkoholiongelman sairausmallista, joka käsittää alkoholiriippuvuuden neurobiologisena aivosairautena. (ks. esim. Volkow & Koob 2015.)  

TOISIN kuin sairausmallin mukaisesti ymmärretty geneettinen ja krooninen alkoholismi, ja sen kallis (laitos)hoito, Lauri Rauhalan holistiseen ihmiskäsitykseen perustuva elämäntilanteinen näkökulma addiktioon kirkastaa riippuvuuden ajallisesti elämäntilanteessa kehkeytyvää prosessia ja näin ollen perustelee myös matalan kynnyksen varhaista tukea.

Elämäntilanteinen näkökulma addiktioon korostaa koetun elämäntilanteen merkitystä riippuvuuden kehittymisessä sen varhaisessa vaiheessa.

Rauhalan filosofisen ihmistutkimuksen valossa addiktio ei kuvaudu kroonisena aivosairautena, vaan koettuna elämäntilanteen ongelmana, jossa alkoholinkäytöstä on muodostunut selviytymiskeino haastavassa elämäntilanteessa.

KÄYTÄNNÖN auttamistyötä kohdennettaessa ja ongelmallisesti alkoholia käyttävän toipumispääoman arvioimisessa on tarkasteltava asiakkaan muutosvaihemallin mukaista muutosvalmiutta, alkoholiongelman vaikeusastetta, minäpystyvyysodotuksia sekä uskomuksia hoidon merkityksestä omalle toipumiselle. (Kuusisto 2010.)

Alkoholismi on elinikäinen aivosairaus, josta ei voi parantua -ajattelun vastapainoksi elämäntilanteinen näkökulma addiktioon korostaa toivoa, toimijuutta ja minäpystyvyyttä. Näihin kaikkiin Soberisti tarjoaa valmennusta ja terapeuttista tukea.

Piia Koivumäki,
Soberistin asiantuntija- ja valmentaja

Lähteet:

Koivumäki, P. (2022). Eletty elämäntilanne päihdesosiaalityössä: filosofinen analyysi Rauhalan ihmiskäsityksen situaation käsitteestä. Janus: sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 30(2).

Koivumäki, P. (2020). Kehollisuuden ulottuvuudet Lauri Rauhalan holistisessa ihmiskäsityksessä-esimerkkinä addiktio. Psykoterapia, 39(4).

Koivumäki, P. (ilmestyy Psykoterapiassa myöhemmin). Persoonan eletty addiktio: Filosofinen analyysi Rauhalan ihmiskäsityksen tajunnasta esimerkkinä addiktio.

Kotovirta, Elina; Markkula, Jaana; Pajula, Mari; Paavola, Meri; Honkanen, Reetta; Tuominen, Ismo (2021) Päihde- ja riippuvuusstrategia. Yhteiset suuntaviivat vuoteen 2030. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163002

Kuusisto, K. (2010). Kolme reittiä alkoholismista toipumiseen: Tutkimus muutoksesta hoidon ja vertaistuen avulla sekä ilman professionaalista hoitoa.

Prochaska, James, DiClemente, Carlo & Norcross, John 1992. In search how people change: Applications to addictive behaviors. American Psychologist 47/1992

Sosiaalihuoltolaki (2023, 24 §) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301#L3P24

Tyly kohtelu päihdepoliklinikalla sai minut katumaan, että hain apua alkoholiongelmaani.  (2021) Mielipide. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007790442.html

Volkow, N. D., & Koob, G. (2015). Brain disease model of addiction: why is it so controversial? The Lancet Psychiatry, 2(8), 677–679.