09 elo 2023 “Soberistissa resonoi erilainen ajattelu- ja puhetapa alkoholiriippuvuudesta”

Esittelyssä Soberistin asiantuntija, valmentaja ja terapeutti Piia Koivumäki.

Olen Piia Koivumäki ja soberisti. Ammatilliselta taustaltani olen filosofi, päihdesosiaalityöntekijä sekä psykologian ja päihdetyön opettaja. Olen myös parhaillaan voimavarakeskeisen lyhytterapian koulutuksessa.

ROOLINI Soberistissa on toimia asiantuntijana, kehittäjänä, valmentajana sekä terapeuttisen tuen eli psykososiaalisen keskusteluavun antajana.

LÖYSIN Soberistin muutama vuosi sitten Facebookista, jossa minulle alkoi tulla Soberistin mainoksia. Seurasin Ira Koivun ja Soberistin uutisia, ja lopulta lähetin Ira Koivulle sähköpostia. Siitä lähti yhteistyö.

ALOITIN Soberistissa keväällä 2023. Soberistissa resonoi erilainen ajattelu- ja puhetapa alkoholiriippuvuudesta. Huomasin, että toisin kuin useimmissa muissa päihdepalvelujen esittelyissä, Soberistissa ei käytetä ilmaisuja ”alkoholisti” tai ”päihdesairas”, eikä alkoholiriippuvuutta käsitetä sairautena. Päinvastoin Soberistissa puhutaan tietoisesti toisin, kuitenkaan vähättelemättä alkoholiriippuvuuden ongelman vakavaa luonnetta.

MINULLE resonoi erityisesti alkoholiriippuvuuden käsittäminen haastavaan elämäntilanteeseen liittyvänä ongelmana, jossa alkoholista muodostuu yksilölle selviytymiskeino.

TEET VÄITÖSKIRJAA ADDIKTIOIHIN LIITTYEN, KERTOISITKO SIITÄ?

OLEN filosofian väitöskirjatutkija. Väitöskirjan aihe on addiktion ilmiö Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen valossa. Valitsin aiheen kahdesta syystä: ensinnäkin olen ollut kiinnostunut Rauhalan kokonaisvaltaisesta ihmiskäsityksestä pitkään. Se on tullut vastaan opiskellessani mielenterveys- ja päihdealaa. Toisena olen pitkään pohtinut kriittisesti alkoholiriippuvuuden yhä vahvistuvaa (aivo)sairausmallia.

VÄITÖSPROJEKTINI tarkoitus on tuottaa toisenlaista filosofista ja psykososiaalista ajattelu- ja puhetapaa addiktiosta. Ja näin ollen kirkastaa Soberistin taustalla olevaa ihmiskäsitystä ja addiktiokäsitystä.

OLET MYÖS KOKEMUSASIANTUNTIJA, KERTOISIKO OMASTA ALKOHOLIHISTORIASTASI?

ALKOHOLINKÄYTTÖNI oli nuorena samanlaista kuin lähes koko ikäluokallani: käyttö alkoi aikaisin ja oli humalahakuista. Kaksikymppisenä nuoruuden bile- ja baarijuominen kuitenkin jäi, kun aloitin odottamaan esikoistani. Lasten ollessa pieniä elin vuosia täysin raitista elämää. Jossain vaiheessa alkoholin kohtuukäyttö palasi elämääni saunasiiderin merkeissä.  

KOLMEKYMPPISENÄ elämääni tuli monia vaikeuksia. Vaikeiden tilanteiden ja tunteiden käsittely sai minut turvautumaan alkoholiin viikonloppuisin ja pian myös iltaisin rentoutumiskeinona. Jaksoin, kun tiesin, että tulee oma hetkeni, jolloin saan korkata pullon ja rentoutua. Join selviytyäkseni haastavassa elämäntilanteessa.

RUNSAS alkoholin käyttö aiheutti tietysti lisää ongelmia elämääni. Jonkin aikaa kuvittelin pystyväni palaavani kohtuukäyttöön. Epätoivo kuitenkin kasvoi ja lopulta totesin, että alkoholi ei sovi minulle. Syyllisyys ja häpeä painoivat.

“En mahtunut toipuvan alkoholistin muottiin”

NELIKYMPPISENÄ olin totaalisesti kypsynyt tissutteluun ja tein päätöksen lopettamisesta. Lopettamispäätös oli helppo, koska olin pohtinut asiaa pitkään. Se tuntui helpotukselta.
Olen ns. spontaani toipuja eli pääsin alkoholista eroon ilman professionaalista tai vertaistukea.

ALUSSA kaipasin vertaistukea. Tunnustelin AA ryhmää. Muita vertaistukimuotoja ei silloin ollut. Tunnen monia, joille AA:n ideologia ja toimintatavat sopivat ja arvostan monia AA:n periaatteita. Kaikille AA ei kuitenkaan resonoi. Sovittelin itseäni alkoholistin muottiin, mutta en mahdu siihen.

VAIKKA luovuinkin alkoholista kokonaan ja lopullisesti, en halua rakentaa identiteettiäni toipuvan alkoholistin tarinaan.  Minulla oli ja on tarve sanoittaa selviytymistarinani eri kehyksessä – toisenlaisella puheella. En mahtunut toipuvan alkoholistin muottiin.

NYT VIISIKYMPPISENÄ alkoholivapaa elämäni on kestänyt 10 vuotta. En ole retkahtanut kertaakaan. Olen kiitollinen siitä, että minun ei ole tarvinnut taistella. Kostea elämänvaihe kuului elämässäni erääseen tiettyyn kuorimittavaan elämäntilanteeseen, joka jäi lopullisesti taakse. En näe yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi alkaa käyttämään alkoholia uudelleen. En näe myöskään yhtäkään syytä, miksi minua pitäisi kutsua toipuvaksi alkoholistiksi.

EN koe olevani toipuva alkoholisti tai kroonisesti päihdesairas. Olen terve fyysisesti, voin psyykkisesti hyvin ja minulla on vahvat henkiset arvot, joiden mukaista elämää elän.  Kymmenen vuoden takainen kuormittava elämäntilanne ja siihen liittyvä repivä arvoristiriita on poistunut elämästäni lopullisesti.

ELÄN elämäni parasta aikaa. Koen tehtäväkseni auttaa erityisesti varhaisesta riippuvuudesta kärsiviä heidän kamppailussaan kohti hyvää elämää. Siksi tutkin addiktion olemusta, opetan päihde- ja mielenterveystyötä sekä toimin Soberistissa. Koska kaikille tuen tarvitsijoille krooninen alkoholismi- ja sairausajattelu ei resonoi, on tarpeen kehittää erilaista ajattelu- ja puhetapaa sekä sen mukaisia palveluja, jotta kaikki alkoholiriippuvuuden kanssa kamppailevat saavat tarvitsemansa tuen.

***