Kaarina liittyi Vapaudu viinistä helposti ja ilolla -verkkokurssille vuodenvaihteessa. Hän kertoo nyt raitistumistarinansa: miten hänen alkoholiongelmansa kehittyi, ja miten hän onnistui vapautumaan alkoholista.
HAVAHDUIN alkoholiongelmaani siinä vaiheessa, kun olin pari vuotta lääkinnyt työuupumustani viinillä. Tai olinhan minä tiedostanut riippuvuuteni jo aiemmin, mutta en ollut valmis lopettamaan.
Alkoholi oli minulle selviytymiskeino. Sen avulla sinnittelin itselleni sopimattomassa työssä päiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajana.
VIININ avulla selvisin ahdistavasta arjesta ja työuupumuksesta. Yritin välillä kohtuullistamista, ja pidin taukoja juomisesta. Huomasin kyllä, että tauko vaikutti positiivisesti, mutta sitten aina aloitin uudelleen.
EN tarvinnut alkoholia ollenkaan silloin, kun olin kotiäitinä, opiskelin mielekkäitä asioita ja elämä oli omannäköistä. Mutta kun palasin töihin päiväkotimaailmaan, aloin hyvin pian lääkitä pahaa oloa viinillä. Se alkoi lasillisesta, parista iltaisin, ja pikkuhiljaa määrät alkoivat kasvaa toleranssin kasvaessa.
PÄIVÄKOTITYÖ on minun kaltaiselleni ihmiselle äärimmäisen kuormittavaa: olet koko ajan lasten kanssa läsnä, ruokailetkin heidän kanssaan ja vessaan pääset vain, jos joku ehti vahtia lapsia sillä aikaa. Koko päivän aikana on vain yhdeksän minuutin kahvitauko, jolloin ei tarvitse huomioida lapsia, heidän vanhempiaan ja työtovereita. Häly, kiire ja jatkuva vastuu aiheuttivat kokonaisvaltaisen kuormitustilan
AHDISTI ja väsytti. En enää palautunut töistä ja verenpaineet olivat pahasti koholla.
Mies huomautteli asiasta ja minä säännöstelin juomista. Vähensin ja pidin taukoja, mutta viimeiset kaksi vuotta join joka ilta pullon viiniä. Ja niinä hetkinä, kun en juonut, ajattelin juomista.
VÄHENSIN töitä ja tein vai pätkiä. Kesät otin vapaaksi. Laskin, että saan kesällä itseni palautettua, mutta eihän se aika riittänyt palautumiseen. Päivisin ajattelin töissä, että jumalauta jos hengissä tästä selviän, niin juon kyllä illalla.
ALOIN heräillä aamuöisin, sydän tykytti hulluna ja paino nousi. Olin jatkuvasti surullinen ja ahdistunut. Aamut olivat todella tahmeita. Tunteet heittelivät laidasta laitaan, sain itku- ja raivokohtauksia.
VIIME kesänä pohdin lopettamista. Paastoilin ja koitin keventää. Mutta joulun alla huomasin, että juon taas pullollisen joka ilta. Sairastuin kovaan kuumetautiin ja olin järkyttynyt siitä, etten päässyt ostamaan viiniä lisää. Se havahdutti.
OLIN ostanut Ira Koivun Vapaa viinistä -kirjan ja Alan Carrin Korkki kiinni ja Susanna Rissasen Valon etsijän päiväkirjan, ja luin ne kaikki. Tein paljon sisäistä työtä. Tunnustin itselleni viimein, ettei kohtuullistaminen ja tauot auta. Olin niitä jo kokeillut.
ETSIN Iran Facebookista ja eteen tuli Soberistin Vapaudu viinistä helposti ja ilolla -kurssin mainos. Kävin tutustumassa siihen ja ajattelin että huh huh miten on kallis!
YHTENÄ iltana ahdistus kuitenkin oli niin kova, että menin miehen työhuoneeseen ja kysyin mitä hän on mieltä, jos minä ostan sen kurssin. En jaksa enää selvitä yksin. Mies tuki päätöstäni ja sanoi, että osta se.
SITTEN puhuin myös poikien kanssa. Hekin olivat sanoneet, että pitääkö sun aina tuota juoda viiniä.
Vaikka heidän edessään olin aina juonut vain yksi tai kaksi lasillista, ja loput sitten salaa. Kun kerroin heille, että olen jättämässä viinin pois, ja pojat olivat todella helpottuneita.
VUODENVAIHTEESSA olin ostanut kurssin ja join viimeisen kerran ystävän kanssa. Juotiin puoliksi kolme litraa viiniä ja sitten pidimme hautajaiset viinille. Siihen se loppui molemmilta. Nyt on oltu yli puoli vuotta raittiina, soberisti.
JO ensimmäisellä viikolla, loppiaisviikonloppuna tuli valtava vapautus ja helppous: ihanaa mun ei tarvitse hakea viiniä!
VIEROITUSOIREISSA meni tovi. Kahden viikon kohdalla olen kirjannut kurssivihkooni: ”Paras on, että saa unen päästä kiinni. Nukun hyvin, ei ole krapulaa. Haikeus on iskenyt ja ekalla viikolla fyysiset vieroitusoireet. Hikoilua, migreeniä.”
KAHDEN kuukauden kohdalla paukahti unettomuus päälle, kun iski työuupumuksen todellinen tila päälle. Olin yhä töissä, mutta nyt ei enää ollut sitä selviytymiskeinoa, alkoholia. Tuli todella huono olo.
SIINÄ kohdassa ajattelin, että irtisanon itseni. Aloin ensin tehdä kolmipäiväistä työviikkoa, mutta se ei riittänyt.
TOUKOKUUSSA sitten irtisanouduin töistä. On tuntunut ihanalta, ettei tarvitse enää mennä sinne, mutta irtisanoutuminen on myös nostanut pelkoa taloudellisesta selviytymisestä.
NIITÄ tunteita on ollut ja niiden kanssa on täytynyt opetella selviytymään. Oman rajattomuuden tiedostaminen ja sen työstäminen on ollut todella tärkeää: minulla onkin oikeus sanoa ei.
Vieläkin väsähdän helposti ja teen toipumistyötä.
NYT kun olen ollut puoli vuotta raittiina, muutoksia on tapahtunut niin paljon, ettei uskoisikaan. Koko olemukseni on raikastunut ja äitikin totesi, että olen nuorentunut. Olen laihtunut 5–7 kiloa, mieliala on rauhallinen ja tasapainoinen, ei ole enää mitään masennusta. Muisti on parantunut, iho ja mieli on kirkastuneet ja ilo on palannut elämään. Yllättävin muutos oli, ettei hammaskiveä ei ole enää tullut! Aina ennen hammaslääkäri on joutunut rapsuttamaan ne pois.
TEEN somaattisia harjoituksia, jotka tukevat sitä, että voin olla läsnä tässä hetkessä. En enää lähde teinien kiukkukohtauksiin mukaan.
MITÄ tulee kurssin hintaan, sen olin säästänyt jo huhtikuussa, kun en enää juonut.
MINUA on auttanut raitistumisessa eniten kurssimateriaalit, etenkin heti ne alkuvideot ja tehtävät. Tein ne todella huolella. Vuoden sitoutuminen tähän muutosvalmennukseen tuo rauhan. Kun määränpää on pitkällä, ei tule levottomuutta.
EN ole aina päässyt mukaan vertaistapaamisiin, mutta tärkeintä on, että tiedän niiden olevan olemassa. Jos tulee heikko hetki, voi aina pyytää apua vertaisilta ryhmässä.
SE on ollut myös ihanaa, että siellä on niin sydämellisiä, avoimia ja rentoja ihmisiä. Vaikka aihepiiri voi joskus olla rankka, ryhmässä nauretaan paljon. On todella hyväksyvä ilmapiiri.
VIIMEISIN muutos itsessäni on, että olen saanut rohkeutta ja sanoa ääneen, etten enää juo.
Parasta on, ettei enää tarvitse juoda! Vapauden fiilis! Odotan tosissani kesää. On ihanaa, kun tiedän ettei minun tarvitse enää ottaa skumppaa juhlistaakseni sitä.
Kaarina, raittiina 186 päivää
(Kuva on kuvituskuva)
