Management by perkele suomalaisessa päihdehoidossa

Kuvittele tilanne: yhtiön täytyy tehdä iso muutos, joka vaikuttaa työntekijöiden työarkeen ja toimintatapoihin mullistavasti. Muutos vaatii työtä, mutta sen lopputuloksena yhtiö ja sen henkilöstö voivat paremmin.

Kumpi muutosjohtamisen menetelmä toimii mielestäsi paremmin:

Menetelmä A

1. Luodaan ylemmältä taholta pelkoa herättävä visio, ja kerrotaan mitä ikäviä asioita seuraa, ellei tee muutosta.
2. Sanoitetaan selkeästi, että muutos on vaikeaa ja usein epäonnistuu.
3. Kerrotaan, että työntekijät ovat voimattomia muutoksen edessä, ja heidän on annettava se ylemmän tahon käsiin.
4. Johdetaan kaikkia samalla tavalla muutoksessa riippumatta henkilöiden persoonasta, toimenkuvasta ja elämäntilanteesta.
5. Kerrotaan, että työntekijöiden on loppuelämänsä tiedostettava oma voimattomuutensa muutoksen suhteen, ja että riski taantumiseen on läsnä aina.

Menetelmä B

1. Luodaan yhdessä innostava ja motivoiva visio, jota kohden lähdetään kulkemaan.
2. Tehdään toimintasuunnitelma, miten visio tullaan saavuttamaan.
3. Tehdään muutoksesta mahdollisimman helppoa ja mukavaa.
4. Käydään dialogia, välitetään informaatiota ja vahvistetaan luottamusta siihen, että jokainen yksittäinen työntekijä pystyy muutokseen, ja että muutoksesta tulee menestys.
5. Otetaan huomioon yksilölliset erot: toiset tarvitsevat muun muassa enemmän tukea kuin toiset.
6. Palkitaan muutosprosessin etapeissa. Lopussa kun muutosprosessi on saatu vietyä läpi, annetaan kiitosta jokaiselle. Kerrotaan, että työntekijät voivat aina tarpeen mukaan antaa palautetta, mikäli muutosprosessin jälkeen huomataan jotain epäkohtia, jolloin ne voidaan myös korjata.

SUURIN osa luultavasti valitsee B:n.
Miksi sitten uskomme, että muutosjohtamisen parhaat käytännöt eivät päde päihdehoitoon?

Yrityksiä ja yhteisöjä sitoutetaan muutokseen innostamalla ja osoittamalla muutoksen hyödyt. Jostain syystä Suomessa on kuitenkin ajateltu, että päihderiippuvaiset ihmiset saadaan sitoutettua muutokseen parhaiten pelottelulla, masentavilla ennusteilla ja tasapäistämisellä. Kaikki päihderiippuvaiset pannaan samaan karsinaan riippumatta ongelman asteesta ja yksilöiden eroista.

Alan johtavat asiantuntijat – joista useimmat käyttävät alkoholia eli heillä ei ole omaa kokemusta raitistumisesta – kertovat vakavina valtamediassa, kuinka epärealistista on ajatella, että kaikki voisivat raitistua. Raitistuminen on heidän mukaansa vaikeaa ja usein epäonnistuu.

Positiivisuus ja innostavuus saatetaan kokea päihdehoitoammattilaisten taholta epäilyttävänä, epäammattimaisena. Sen sijaan vakava ja huolestunut, jopa autoritäärinen ote oma-aloitteisesti alkoholiriippuvuuteensa apua hakevaan, on ammattimaista käytöstä.

Raitistuminen helposti ja ilolla koetaan mahdottomuutena: ”Voiko raitistuminen muka olla helppoa ja kivaa?”

Kyllä voi.

Soberistin helposti ja ilolla -menetelmä pohjautuu moderniin tutkittuun tietoon, omiin kokemuksiin ja muutosjohtamisen parhaisiin käytäntöihin. Vuonna 2020 markkinoille tullut onlinevalmennus on osoittanut, että metodi toimii. 93 % asiakkaista vastasi palautekyselyyn onnistuneensa raitistumaan Soberistin valmennuksen avulla.