Kokemuksia raitistumisesta
Soberisti-metodilla

Tältä sivulta löydät kokemuksia raitistumisesta heiltä, jotka ovat vapauttaneet itsensä alkoholista Soberisti-metodin ja Vapaaksi viinistä helposti ja ilolla -verkkovalmennuksen avulla. Lue kokemukset alta ja inspiroidu.
VUOSI takana soberismia. Olin elänyt jo vuosia alkoholin vankina. Eläkkeelle jäätyäni alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä. Kun ei enää tarvinnut miettiä aamuista töihin lähtöä, juominen alkoi olla jokailtaista. Joskus aloitin jo päivällä.

Voin jatkuvasti huonosti ja olin masentunut. Olin alun perin alkanut juoda masennukseen, ahdistukseen ja hukuttaakseni huolet, mutta sitten alkoholi lisäsikin pahaa oloani ja lisäsi tarvetta juoda. Tästä muodostui itseään ruokkiva kierre.

Iran kirjan (Vapaa viinistä – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni) olin lukenut monta kertaa, mutta pelkkä kirjan lukeminen ei riittänyt.

Tämä kurssi, tehtävät ja viikoittaiset zoom-tapaamiset auttoivat. Kun tuli halu juoda, ajattelin, miten kehtaisin zoom-treffeillä kertoa muille, että repsahdin. Se esti repsahtamasta.

Vertaistuki oli minulle todella tärkeää, ja se, että saatoin kerrankin puhua suoraan asiasta, jota häpesin.

Tällä verkkokurssilla opin myös sen, että kun addiktio on kerran muodostunut, ei ole delete-näppäintä, jolla sen voi pyyhkiä pois.

Niin kauan, kun pysyn erossa alkoholista, olen vapaa. Mutta jos alkaisin kuvitella pystyväni kohtuukäyttöön, ja alkaisin taas juoda, liuku alkutilanteeseen olisi nopeampi kuin lasku lasten liukumäessä.

Tämä on loppuelämäni päätös. Olen saanut mielenrauhan, iloa elämään, vapauden vankilasta. Kiitos Ira ja kaikki muut soberistisiskot.
Liisa, soberisti 365 päivää
ALKUVIIKOSTA tulee kuukausi täyteen. Taas on viikonloppu takana ilman häpeää ja morkkista. Olen ihastunut uuteen “kuohuviiniini”, jota juon jääkylmänä isosta lasista: sitruunavissy. Aivan ihanaa!

Kasvoissa on nyt ensimmäisiä kiinteytymisen merkkejä. Silmät ovat kirkkaammat. Mutta parasta on häpeän tunteen poistuminen. Kiitos Ira.
OLEN NIIN kiitollinen tästä kurssista! En olisi onnistunut ilman tätä vapauttamaan itseäni alkoholista. Nyt tunnen, että olen aloittanut uuden elämän ja voin tehdä mitä vain! Tämä fiilis on ihan uskomaton <3
EILEN oli kuudes peräkkäinen perjantai (perjantai oli aina se mun juopottelupäivä) ilman viiniä ja nyt jo yli 40 päivää on mennyt alkoholitta. Monenlaisia fiiliksiä on tullut ja mennyt, mutta merkittävin on masennuspuuskien ja häpeän poistuminen. Yllättävin on ollut makeanhimo! Ja sellainen ikäänkuin pms-kiukku on ollut aika usein päällä.

Mun fyysinen riippuvuus alkoholista on ollut kai suht olematon, koska join vain (vai pitäiskö kirjoittaa “vain”) kerran viikossa, mutta psyykkinen riippuvuus on ollut suurta ja sen tiesinkin jo etukäteen suurimmaksi jutuksi tässä projektissa.

Olen ollut ihan omanlaiseni kaappijuoppo, joka on pystynyt olemaan ilman viiniä ihan helpostikin sen ajatuksen voimalla, että sitä sitten taas saa. Nythän sitä lupausta ei ole ollut ja olo on ollut kuin lapsella, jolta on otettu joku mieluinen herkku pois. Ja sisäinen kiukku myös samantyylistä. Mitä kaikkea alkoholi meille teettääkään! Henkinen riippuvuus on oikeastaan aika pelottavaakin, että sitä on ollut näin koukussa.
OSTIN maanantaina moottoripyörän! Rahoituksessa käytin rahoja, jotka eivät ole uponneet, eivätkä uppoa viiniin jne. Ja kiva, kun ei tartte ajatella koskaan onko sitä aamulla ajokunnossa. Haaveet todeksi, asia kerrallaan.
Kurssilainen
50-VUOTISSYNTTÄREILLÄNI nautin Iran suosittelemaa Lehtikuohua ja kakkua, niin hyvää! Paras lahja, mitä olen saanut, on puolen vuoden ja vähän päällekin raittius. Käsittämätöntä, että olen päässyt tähän asti, eikä ole tehnyt tiukkaakaan! En ymmärrä tätä itsekään!

Ensimmäinen kesä pitkään aikaan kun olen oikeasti nauttinut elämästä, ja tuntenut yllättäviä onnen tunteita. Takana on kuitenkin muutama raskas menetysen vuosi, synkkyys tuntui kaatuvan päälle. Enpä olisi uskonut, että kesästä voi nauttia selvinkin päin, ja näin ”vanhaksi” piti elää, että se tuli ymmärrettyä. Tällä hetkellä olen onnellinen.
VUOSI on kulunut äkkiä, ja parasta tässä tämä soberismi. Elämä on täyttä, kun on ihana työ, lapset ja heidän kauttaan ihanat lapsenlapset.

Vaikka en lastenlasteni nähden tissutellut, tunsin huonoa omaatuntoa, kun ajatukset olivat vähän väliä viinissä; kun palautan lapset omiin koteihin, voin taas tissutella rauhassa.

En halunnut olla juova mummo. Siksi olen hyvin onnellinen, ettei nuorin muru koskaan joudu tuntemaan minun viinilevottomuuttani.”
Riitta, Vapaudu viinistä -kurssilainen, soberisti
MINULLAHAN tuli vuosi täyteen 10/21 ja siitäkin jatkoin hyvällä menestyksellä. Mutta sitten tuli surua ym. ikävää, enkä pystynytkään niitä käsittelemään ilman viiniä. Join vain silloin tällöin, koska ihana työni piti ilta/yövuoroineen minut aisoissa. Mutta joka ikinen tissutteluni johti mielettömään alakuloon ja epätoivoon. Ei todellakaan viini ollut mitään “ilolientä”.

Siksipä kaivoin Vapaudu viinistä -kurssin esiin ja aloitin sen alusta. MUTTA nyt vähän eri meiningillä; uskalsin mennä pohjamutiin, juurisyihin asti, enkä päästänyt itseäni helpolla. Minä kun olen vähän sellainen mukavuuteen taipuvainen. Ja on maailman paras oivallus on ollut, että kun päättää, ettei alkoholi kuulu enää missään muodossa minun elämääni, on kuin saisi 1000 000 volttia iloa/energiaa/rakkautta ja vapautta elämään. Silloin on todellakin vapaa. Työtä se on minun kohdallani vaatinut, mutta onhan tämä olotila kaiken sen arvoista.
Nimim. Paluu omaksi itseksi
YHDEKSÄN kuukautta ilman alkoholia. Huikea matka! Niin moni asia on parantunut elämässäni sen jälkeen, kun jätin alkoholin kokonaan. En olisi lähtiessäni uskonut. Jännittävää mennä kohti kesää, jolloin ennen otin kuohuvan, jos toisenkin kesän ja loman kunniaksi. Mitenhän jaksan niitä muita ihmisiä, jotka edelleen nauttivat kesästä drinkkien voimalla..

Mieleni tekisi kaikille huutaa alkoholittomuuden hyvää tekevästä vaikutuksesta, mutta tajuan, että saarnaaminen ei ole oikea tapa. Eihän se tuonut minuakaan rajan tälle puolelle. Mutta monet juomattomuuteni on pistänyt miettimään aihetta. Se saa riittää.

Tsemppiä ja jaksuhalit meille kaikille. Ollaan me vaan kovia tyyppejä, kun on uskallettu muuttaa elämämme suuntaa
Katja
TÄLLEEN soberistina on aika hienoa ajatella edessä olevaa kesää. Ei hukkaan heitettyjä päiviä krapulan takia. Kesä on liian lyhyt muutenkin.
Kirsti
PARASTA Vapaudu viinistä helposti ja ilolla -kurssilla on vapaus ja ilolla oppiminen, ei pelottelulla / uhkakuvilla / vanhoilla & “horinoilla” meneminen.​
MINÄHÄN oon sen tuhannen kerran päättänyt, etten enää juo, kun en kestä sitä alakuloa mikä viinistä seuraa. Ja jo seuraavassa hetkessä miettinyt, milloin voisin juoda taas viiniä. Huomasin viimeisimmän työvuoron jälkeen, että minulla ei ollut kiire mihinkään. Oli ihana rauha keskittyä uunin sytytykseen, seurata koiran touhuja, huomata luonto ympärillä. Ei ollut kiire saada kaikkea pois alta, että pääsee korkkaamaan viinin ja rentoutumaan. Nyt kaikki rentous tapahtui asioita tehdessä ja nauttiessa raittiista olosta.
MINULLA on takana raittiutta 7,5 kuukautta. Ilman tämän ryhmän tukea ei olisi onnistunut. Täältä saa eväät uuteen raittiisen elämään ja tukea vaikeisiin hetkiin. Zoom-treffit ovat tärkeitä.
OLEN NIIN kovin iloinen: Huomenna mulle tulee täyteen vuosi täysin raittiina! Löysin Iran Vapaa viinistä -kirjan tuolloin vuosi sitten. Kirjassa muiden naisten kokemukset alkoholinkäytöstä ja sen aiheuttamasta tuskasta kolahtivat kovaa. Olin jo pitkään, monta vuotta, yrittänyt kaikille tuttuja kohtuukäyttöä, pidempiä taukoja ym. Vähäinenkin juominen sai mulle masentuneen olon moneksi päiväksi. No te kaikki tiedätte nämä jutut.

Iran kirja siis kolahti ja liityin tähän Soberisti-yhteisöön. Alussa hurjan tärkeitä oli kaikki sähköpostit, tämä Facebook-yhteisö sekä erilaiset mielikuvaharjoitteet. Ensimmäiset 3 kk tuntuivat haastavimmilta. Välttelin erilaisia kekkereitä ja muita tilanteita, joissa ihmiset nostivat kuppia. Sitten helpotti. Jouluna oli haasteellinen hetki ja tän kesän alussa pohdin paljon, miltä maistuu kesä vichyn voimalla. Ja hyvinhän se on maistunut.

On tosi kivaa, kun ei tarvi koskaan miettiä alkoholia millään muotoa. Kun ei käytä sitä ollenkaan, ei tarvitse käyttää sekuntiakaan aikaa sen pohtimiseen. Hurjan vapauttavaa!

Parasta on herätä joka aamu ilman krapulaa, hyvinvoivana ja tehdä aamusta asti asioita. Ennen oli krapulaa, masennusta, syyllisyyttä ja ahdistusta. Vaikkei olisi tehnyt muuta kuin juonut pari lasia skumppaa.

Muutama ystävä on jäänyt taka-alalle, mutta suurin osa ystävistä ovat suhtautuneet hyvin. Enää kukaan ei juuri kysele. Eikä mua haittaa, vaikka kyselisi. Ne ihmettelevät eikö mun tee yhtään mieli. No ei tee. En mieti asiaa.

Sitten kun näkee humalaisia ihmisiä, niin kyllä ne jo itsessään toimii hyvänä estolääkkeenä! Mutta sen tietää vain ne, jotka ovat joskus juoneet ja lopettaneet. Tällä puolella on hyvä olla. Toivon mukaan loppuelämän ajan.

Haluan isosti kannustaa teitä kaikkia jatkamaan tällä soberismin/absolutismin tiellä. Vuosi sitten en vielä tiennyt itse pystyväni tähän. Olen osoittanut itselleni tahdonlujuutta ja todistanut Irankin väitteen todeksi, että sen vaan tietää, kun päätös on lopullinen. Kaikki muut tiet oli jo kokeiltu.

Upeaa syksyn alkua kaikille ja muistakaa, että meillä ihan jokaisella on niitä haastavia hetkiä, mutta yksi hetki kerrallaan niistä pääsee yli.
Nimim. Paluu omaksi itseksi
VUOSI takana soberismia. Olin elänyt jo vuosia alkoholin vankina. Eläkkeelle jäätyäni alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä. Kun ei enää tarvinnut miettiä aamuista töihin lähtöä, juominen alkoi olla jokailtaista. Joskus aloitin jo päivällä.

Voin jatkuvasti huonosti ja olin masentunut. Olin alun perin alkanut juoda masennukseen, ahdistukseen ja hukuttaakseni huolet, mutta sitten alkoholi lisäsikin pahaa oloani ja lisäsi tarvetta juoda. Tästä muodostui itseään ruokkiva kierre.

Iran kirjan (Vapaa viinistä – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni) olin lukenut monta kertaa, mutta pelkkä kirjan lukeminen ei riittänyt.

Tämä kurssi, tehtävät ja viikoittaiset zoom-tapaamiset auttoivat. Kun tuli halu juoda, ajattelin, miten kehtaisin zoom-treffeillä kertoa muille, että repsahdin. Se esti repsahtamasta.

Vertaistuki oli minulle todella tärkeää, ja se, että saatoin kerrankin puhua suoraan asiasta, jota häpesin.

Tällä verkkokurssilla opin myös sen, että kun addiktio on kerran muodostunut, ei ole delete-näppäintä, jolla sen voi pyyhkiä pois.

Niin kauan, kun pysyn erossa alkoholista, olen vapaa. Mutta jos alkaisin kuvitella pystyväni kohtuukäyttöön, ja alkaisin taas juoda, liuku alkutilanteeseen olisi nopeampi kuin lasku lasten liukumäessä.

Tämä on loppuelämäni päätös. Olen saanut mielenrauhan, iloa elämään, vapauden vankilasta. Kiitos Ira ja kaikki muut soberistisiskot.
Liisa, soberisti 365 päivää
EILEN oli kuudes peräkkäinen perjantai (perjantai oli aina se mun juopottelupäivä) ilman viiniä ja nyt jo yli 40 päivää on mennyt alkoholitta. Monenlaisia fiiliksiä on tullut ja mennyt, mutta merkittävin on masennuspuuskien ja häpeän poistuminen. Yllättävin on ollut makeanhimo! Ja sellainen ikäänkuin pms-kiukku on ollut aika usein päällä.

Mun fyysinen riippuvuus alkoholista on ollut kai suht olematon, koska join vain (vai pitäiskö kirjoittaa “vain”) kerran viikossa, mutta psyykkinen riippuvuus on ollut suurta ja sen tiesinkin jo etukäteen suurimmaksi jutuksi tässä projektissa.

Olen ollut ihan omanlaiseni kaappijuoppo, joka on pystynyt olemaan ilman viiniä ihan helpostikin sen ajatuksen voimalla, että sitä sitten taas saa. Nythän sitä lupausta ei ole ollut ja olo on ollut kuin lapsella, jolta on otettu joku mieluinen herkku pois. Ja sisäinen kiukku myös samantyylistä. Mitä kaikkea alkoholi meille teettääkään! Henkinen riippuvuus on oikeastaan aika pelottavaakin, että sitä on ollut näin koukussa.
VUOSI on kulunut äkkiä, ja parasta tässä tämä soberismi. Elämä on täyttä, kun on ihana työ, lapset ja heidän kauttaan ihanat lapsenlapset.

Vaikka en lastenlasteni nähden tissutellut, tunsin huonoa omaatuntoa, kun ajatukset olivat vähän väliä viinissä; kun palautan lapset omiin koteihin, voin taas tissutella rauhassa.

En halunnut olla juova mummo. Siksi olen hyvin onnellinen, ettei nuorin muru koskaan joudu tuntemaan minun viinilevottomuuttani.”
Riitta, Vapaudu viinistä -kurssilainen, soberisti
OLEN NIIN kovin iloinen: Huomenna mulle tulee täyteen vuosi täysin raittiina! Löysin Iran Vapaa viinistä -kirjan tuolloin vuosi sitten. Kirjassa muiden naisten kokemukset alkoholinkäytöstä ja sen aiheuttamasta tuskasta kolahtivat kovaa. Olin jo pitkään, monta vuotta, yrittänyt kaikille tuttuja kohtuukäyttöä, pidempiä taukoja ym. Vähäinenkin juominen sai mulle masentuneen olon moneksi päiväksi. No te kaikki tiedätte nämä jutut.

Iran kirja siis kolahti ja liityin tähän Soberisti-yhteisöön. Alussa hurjan tärkeitä oli kaikki sähköpostit, tämä Facebook-yhteisö sekä erilaiset mielikuvaharjoitteet. Ensimmäiset 3 kk tuntuivat haastavimmilta. Välttelin erilaisia kekkereitä ja muita tilanteita, joissa ihmiset nostivat kuppia. Sitten helpotti. Jouluna oli haasteellinen hetki ja tän kesän alussa pohdin paljon, miltä maistuu kesä vichyn voimalla. Ja hyvinhän se on maistunut.

On tosi kivaa, kun ei tarvi koskaan miettiä alkoholia millään muotoa. Kun ei käytä sitä ollenkaan, ei tarvitse käyttää sekuntiakaan aikaa sen pohtimiseen. Hurjan vapauttavaa!

Parasta on herätä joka aamu ilman krapulaa, hyvinvoivana ja tehdä aamusta asti asioita. Ennen oli krapulaa, masennusta, syyllisyyttä ja ahdistusta. Vaikkei olisi tehnyt muuta kuin juonut pari lasia skumppaa.

Muutama ystävä on jäänyt taka-alalle, mutta suurin osa ystävistä ovat suhtautuneet hyvin. Enää kukaan ei juuri kysele. Eikä mua haittaa, vaikka kyselisi. Ne ihmettelevät eikö mun tee yhtään mieli. No ei tee. En mieti asiaa.

Sitten kun näkee humalaisia ihmisiä, niin kyllä ne jo itsessään toimii hyvänä estolääkkeenä! Mutta sen tietää vain ne, jotka ovat joskus juoneet ja lopettaneet. Tällä puolella on hyvä olla. Toivon mukaan loppuelämän ajan.

Haluan isosti kannustaa teitä kaikkia jatkamaan tällä soberismin/absolutismin tiellä. Vuosi sitten en vielä tiennyt itse pystyväni tähän. Olen osoittanut itselleni tahdonlujuutta ja todistanut Irankin väitteen todeksi, että sen vaan tietää, kun päätös on lopullinen. Kaikki muut tiet oli jo kokeiltu.

Upeaa syksyn alkua kaikille ja muistakaa, että meillä ihan jokaisella on niitä haastavia hetkiä, mutta yksi hetki kerrallaan niistä pääsee yli.
Nimim. Paluu omaksi itseksi
PARASTA Vapaudu viinistä helposti ja ilolla -kurssilla on vapaus ja ilolla oppiminen, ei pelottelulla / uhkakuvilla / vanhoilla & “horinoilla” meneminen.​
ALKUVIIKOSTA tulee kuukausi täyteen. Taas on viikonloppu takana ilman häpeää ja morkkista. Olen ihastunut uuteen “kuohuviiniini”, jota juon jääkylmänä isosta lasista: sitruunavissy. Aivan ihanaa!

Kasvoissa on nyt ensimmäisiä kiinteytymisen merkkejä. Silmät ovat kirkkaammat. Mutta parasta on häpeän tunteen poistuminen. Kiitos Ira.
MINULLA on takana raittiutta 7,5 kuukautta. Ilman tämän ryhmän tukea ei olisi onnistunut. Täältä saa eväät uuteen raittiisen elämään ja tukea vaikeisiin hetkiin. Zoom-treffit ovat tärkeitä.
MINÄHÄN oon sen tuhannen kerran päättänyt, etten enää juo, kun en kestä sitä alakuloa mikä viinistä seuraa. Ja jo seuraavassa hetkessä miettinyt, milloin voisin juoda taas viiniä. Huomasin viimeisimmän työvuoron jälkeen, että minulla ei ollut kiire mihinkään. Oli ihana rauha keskittyä uunin sytytykseen, seurata koiran touhuja, huomata luonto ympärillä. Ei ollut kiire saada kaikkea pois alta, että pääsee korkkaamaan viinin ja rentoutumaan. Nyt kaikki rentous tapahtui asioita tehdessä ja nauttiessa raittiista olosta.
50-VUOTISSYNTTÄREILLÄNI nautin Iran suosittelemaa Lehtikuohua ja kakkua, niin hyvää! Paras lahja, mitä olen saanut, on puolen vuoden ja vähän päällekin raittius. Käsittämätöntä, että olen päässyt tähän asti, eikä ole tehnyt tiukkaakaan! En ymmärrä tätä itsekään!

Ensimmäinen kesä pitkään aikaan kun olen oikeasti nauttinut elämästä, ja tuntenut yllättäviä onnen tunteita. Takana on kuitenkin muutama raskas menetysen vuosi, synkkyys tuntui kaatuvan päälle. Enpä olisi uskonut, että kesästä voi nauttia selvinkin päin, ja näin ”vanhaksi” piti elää, että se tuli ymmärrettyä.T ällä hetkellä olen onnellinen.
OLEN NIIN kiitollinen tästä kurssista! En olisi onnistunut ilman tätä vapauttamaan itseäni alkoholista. Nyt tunnen, että olen aloittanut uuden elämän ja voin tehdä mitä vain! Tämä fiilis on ihan uskomaton <3
MINULLAHAN tuli vuosi täyteen 10/21 ja siitäkin jatkoin hyvällä menestyksellä. Mutta sitten tuli surua ym. ikävää, enkä pystynytkään niitä käsittelemään ilman viiniä. Join vain silloin tällöin, koska ihana työni piti ilta/yövuoroineen minut aisoissa. Mutta joka ikinen tissutteluni johti mielettömään alakuloon ja epätoivoon. Ei todellakaan viini ollut mitään “ilolientä”.

Siksipä kaivoin Vapaudu viinistä -kurssin esiin ja aloitin sen alusta. MUTTA nyt vähän eri meiningillä; uskalsin mennä pohjamutiin, juurisyihin asti, enkä päästänyt itseäni helpolla. Minä kun olen vähän sellainen mukavuuteen taipuvainen. Ja on maailman paras oivallus on ollut, että kun päättää, ettei alkoholi kuulu enää missään muodossa minun elämääni, on kuin saisi 1000 000 volttia iloa/energiaa/rakkautta ja vapautta elämään. Silloin on todellakin vapaa. Työtä se on minun kohdallani vaatinut, mutta onhan tämä olotila kaiken sen arvoista.
Nimim. Paluu omaksi itseksi
OSTIN maanantaina moottoripyörän! Rahoituksessa käytin rahoja, jotka eivät ole uponneet, eivätkä uppoa viiniin jne. Ja kiva, kun ei tartte ajatella koskaan onko sitä aamulla ajokunnossa. Haaveet todeksi, asia kerrallaan.
Kurssilainen
TÄLLEEN soberistina on aika hienoa ajatella edessä olevaa kesää. Ei hukkaan heitettyjä päiviä krapulan takia. Kesä on liian lyhyt muutenkin.
Kirsti
YHDEKSÄN kuukautta ilman alkoholia. Huikea matka! Niin moni asia on parantunut elämässäni sen jälkeen, kun jätin alkoholin kokonaan. En olisi lähtiessäni uskonut. Jännittävää mennä kohti kesää, jolloin ennen otin kuohuvan, jos toisenkin kesän ja loman kunniaksi. Mitenhän jaksan niitä muita ihmisiä, jotka edelleen nauttivat kesästä drinkkien voimalla..

Mieleni tekisi kaikille huutaa alkoholittomuuden hyvää tekevästä vaikutuksesta, mutta tajuan, että saarnaaminen ei ole oikea tapa. Eihän se tuonut minuakaan rajan tälle puolelle. Mutta monet juomattomuuteni on pistänyt miettimään aihetta. Se saa riittää.

Tsemppiä ja jaksuhalit meille kaikille. Ollaan me vaan kovia tyyppejä, kun on uskallettu muuttaa elämämme suuntaa
Katja
Kokemuksia raitistumisesta Soberisti-metodilla

Kaarina liittyi Vapaudu viinistä helposti ja ilolla -verkkokurssille vuodenvaihteessa. Hän kertoo nyt raitistumistarinansa: miten hänen alkoholiongelmansa kehittyi, ja miten hän onnistui vapautumaan alkoholista.   HAVAHDUIN alkoholiongelmaani siinä vaiheessa, kun olin pari vuotta lääkinnyt t...

7.6.2023

Joonas*, 42, aloitti Soberistin verkkokurssilla joulukuussa 2022. Joonas on työssäkäyvä perheellinen mies, joka arvostaa terveellisiä elämäntapoja ja harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Hän on myös alkoholiriippuvainen. Joonaksen tarina on siitä epätavallinen, että hän oli aikanaan h...

21.2.2023

31.1.2023 Mirja*, 63 oli jo yli kymmenen vuoden ajan tiedostanut, että hänellä on alkoholiongelma. Korkea asema ja tunnettuus tietyissä piireissä esti häntä menemästä työterveyteen tai hakemasta apua, sillä hän pelkäsi paljastumista. Sitten eräänä päivänä hän näki televisiossa n...

31.1.2023

  Soberistin sähköpostiin kilahti ilahduttava lukijapalaute Ilkalta, joka oli lukenut uutisen Vapaudu viinistä helposti ja ilolla -verkkovalmennuksen laajenemisesta myös miehille. Kiitämme palautteesta ja siitä, että saimme myös julkaista sen! Hei! Minäkin kyselin viime syksynä, voisiko k...

29.8.2022

ALKOHOLIONGELMA on ollut osa minua 15-vuotiaasta asti. Ihastuin alkoholiin tuomaan olotilaan ensimmäisestä kokeilusta, joka oli myös viedä henkeni. Siitä asti olen taistellut riippuvuuden ristiaallokossa. OLIN täysi-ikäisyyden kynnyksellä vuosituhannen vaihteessa, jolloin ainakin silloiseen ...

26.8.2022

Katja, 45 on ollut vuoden raittiina Soberisti-metodin avulla....

1.8.2022

Olin elänyt jo vuosia alkoholin vankina. Eläkkeelle jäätyäni alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä. Kun ei enää tarvinnut miettiä aamuista töihin lähtöä, juominen alkoi olla jokailtaista. Joskus aloitin jo päivällä. Nyt olen saanut mielenrauhan, iloa elämä...

1.12.2021

Tiina, 49, on ollut vuoden soberisti. Tiina kertoo miten hän onnistui pääsemään eroon alkoholista, ja miten se vaikutti elämään....

1.11.2021

”Mulla tämä toimii”, toteaa Soberistin verkkovalmennuksen avulla raitistunut Liisa, 68. Hän on nyt ollut reilut puoli vuotta soberisti, ja uskoo, että sellaisena myös pysyy. Vain lähipiiri tietää Liisan alkoholiongelmasta ja siitä, että hän ei enää juo. Liisa ei ole varma, aikooko k...

7.5.2021

OLEN 39-vuotias nainen.Suhteeni alkoholiin on lähes aina ollut hyvin ristiriitainen: alkoholi on edustanut minulle ”kainalosauvaa”, jolla olen lääkinnyt kuormitusta, stressiä ja ahdistus- ja paniikkioireita. Toisaalta minulla on traumoja läheisteni alkoholinkäytöstä, joten olen samalla v...

26.1.2021