31.1.2023

Mirja*, 63 oli jo yli kymmenen vuoden ajan tiedostanut, että hänellä on alkoholiongelma. Korkea asema ja tunnettuus tietyissä piireissä esti häntä menemästä työterveyteen tai hakemasta apua, sillä hän pelkäsi paljastumista. Sitten eräänä päivänä hän näki televisiossa naisen keltaisessa mekossa ja keltaisissa saappaissa, ja siitä se lähti.
Tänään Mirjalle tuli vuosi täyteen raittiutta, ja hän kertoo sen kunniaksi tarinansa.

”ALKOHOLILLA on ollut elämässäni iso rooli. Suunnittelin ja järjestin asiat sen mukaan, että saatoin juoda.  Alkuun järjestin itse tilaisuuksia, joihin tein paljon ruokaa, ja joissa oli tilaisuus käyttää alkoholia. Mutta sitten pikkuhiljaa en enää välittänyt järjestää juhlia, vaan tissuttelin itsekseni. Tapaamiset vähenivät, kun ei enää kiinnostanut muu kuin alkoholi. 

VIINIÄ kului viikossa keskimäärin kolmen litran pänikällinen, ja siihen vielä olutta päälle. Join lähes joka ilta, ja jos en juonut, ajattelin juomista.
Pullollinen viiniä ei tuntunut edes paljolta, sellainen meni helposti illassa yksin tissutellessa.

TISSUTTELUN lisäksi minulla oli paljon erilaisia tilaisuuksia työni kautta. Viimeisinä vuosina aloin jännittää niitä tilaisuuksia. Pelkäsin, että juon liikaa enkä hallitse tilannetta. Aina aamulla päätin, että ryhdistäydyn, mutta sitten tuli aina jokin syy juoda. Ahdisti, mutta jostain piti aina löytää tekosyy juomiselle.

Ajattelin kauhulla, mitä tapahtuu, kun jään eläkkeelle

VIIMEISET kymmenen vuotta olen tiedostanut, että minulla on ongelma. Uskottelin itselleni, että kun elämässä tapahtuu muutoksia, niin tämäkin muuttuu. Mutta eihän se ongelma mihinkään katoa itsestään.

KERRAN soitin AA:n puhelimeen. Se vain masensi minua. Puhelimeen vastannut henkilö kertoi, että hänellä auttoi, että meni hoitoon. Harkitsin että hakisin antabusta, mutta hän sanoi, ettei se auta.

TUTKIN kaikkia mahdollisuuksia, lääkehoitoja ja Minnesota-hoitojakin, mutta ne eivät kutsuneet minua.
Olen herkkä tämän asian kanssa, kun minulla on tietyissä piireissä aika iso rooli. Olen työssäni korkean profiilin asemassa, enkä halunnut ottaa riskiä, että paljastuisin. Samasta syystä en mennyt työterveyteen.

ALOIN olla todella huolissani juomisestani ja kävin ottamassa verikokeita. Maksa-arvot, kolesterolit ja verenpaineet olivat korkeat, vaikka tsemppasin aina ennen kokeita ja yritin juoda vähemmän.

YHDEN ystävän kanssa mietittiin, että mennään hypnoosihoitoon, mutta ei myönnetty todellista syytä, vaan puhuttiin, että pitäisi laihduttaa ja siksi jättää alkoholi.

OLEN äärilaitojen ihminen: minä joko teen, tai en tee. Siksi ajattelin kauhulla, että mitä tapahtuu, kun jään eläkkeelle. Juominen lähtee varmasti aivan lapasesta. Pelotti hirveästi.

SITTEN yhtenä päivänä näin Ira Koivun televisiossa Päivärinnan vieraana, keltainen mekko päällä, keltaiset saappaat jalassa, ja ajattelin, että jumalauta! Toi mimmi kehtaa kertoa tuolla julkisesti, että on juonut pullon viiniä illassa! Se on samanlainen kuin minä!

GOOGLETIN lisää tietoa Irasta, ja ostin Vapaa viinistä -äänikirjan. Sen jälkeen ostin Vapaudu viinistä helposti ja ilolla –verkkokurssin. Kurssiin kuuluvat viikoittaiset vertaistapaamiset Teamsissa. Se oli vaikea paikka.
Minulle oli hirveä kynnys osallistua vertaistapaamiseen, pelkäsin paljastumista. Itketti ja olin kauhuissani, että pitää sanoa jotain.

Minulla se raittius lähti ensimmäisestä tapaamisesta

VAIKKA olen muuten rohkea, ja ollut niin monessa mukana, tätä pelkäsin ihan hirvittävästi. Kun sen sanoo ääneen: tunnustaa itselleen, että minulla on alkoholiongelma ja tarvitsen siihen apua, se on pelottavaa.

OLIN edellisenä iltana juonut pullon viiniä, ja se jäi sitten viimeiseksi. Minulla se raittius lähti ensimmäisestä tapaamisesta.

MINÄ olen vuosien varrella lukenut todella paljon addiktioista, alkoholismista ja sen hoidosta, mutta tämä Soberistin menetelmä oli jotain aivan uutta. Minun raitistumiseni lähti siitä, kun mulla siellä Teams-treffeillä naksahti aivoissa jokin uuteen asentoon. Se oli kuin lamppu olisi syttynyt: ymmärsin, miten omia ajatuksia hallitaan. Se todella kolahti.

ENSIMMÄISELLÄ kerralla olin aika hiljaa. Ira ei ahdistellut lainkaan, vaan antoi minun olla.
Menin treffien jälkeen miehen kanssa saunaan, ja mulla oli oluen sijasta vissypullo saunajuomana.

OIKEIN odotin seuraavaa maanantaita. Se tunne oli kuin Linnanmäelle tullessa, jännitti hyvällä tavalla.
Ira kysyi, että onko korkki pysynyt kiinni ja minä sanoin, että on. Aloin elää maanantaista maanantaihin, vertaistreffeistä tuli viikon kohokohta.

KOLMANTENA viikonloppuna mies kysyi, että oletko sinä raitistunut.
Minä vastasin, että joo, minä en juo enää ikinä. Hän kysyi: ”etkö ikinä”, ja minä sanoin en.
Siihen mies totesi, että kova juttu.
Mies on aina ollut kohtuullinen käyttäjä, mutta minun lopettamiseni vaikutti häneenkin. Nykyään hän käyttää alkoholia harvoin, ja tarkistaa aina ravintolassa, että onhan tarjolla holittomia vaihtoehtoja.

En olisi ikinä uskonut, että voin raitistua näin helposti

Olen äärettömän kiitollinen, että on tämä naisyhteisö, jossa saa olla omiensa seurassa ja anonyymisti, vaikka ollaankin kamerat auki ja näemme toisemme.
En olisi ikinä uskonut, että voin raitistua näin helposti. Luulin että siihen tarvitaan lääkkeitä tai hypnoosia.

VÄLILLÄ tietenkin on tullut haikeita hetkiä, kun tulee mieleen, että vitsi olisi kiva lähteä kavereiden kanssa juomaan viiniä. Mutta hetket menevät tosi nopeasti ohi, kun muistaa johtaa ajatuksiaan. Vaikeita hetkiä tuli kuitenkin yllättävän vähän ja voitin ne helposti.

RIIPPUVUUS tekee välillä sellaisia yllätyshyökkäyksiä, mutta ei ole ollut todellista piinapenkkiä. Olen saanut hyvät työkalut tästä kurssista.

Muut ovat huomanneet muutoksen

EN ole kertonut tästä kuin yhdelle hyvälle ystävälle, mutta hänellekään en ole kertonut todellisia syitä. Olen vain sanonut, että kiinnitän huomiota enemmän terveyteen, enkä enää käytä alkoholia.
Muut ovat kuitenkin huomanneet minussa muutoksen, olen kuulemma kaunistunut.

KUN jättää alkoholin, saa tilalle niin paljon hyvää. Minä rakastan sitä, että nukun nykyään niin hyvin. Viime kesä oli ensimmäinen raitis kesä vuosikausiin, ja nautin siitä paljon enemmän kuin ennen. Aamut olivat ihania, liikuin paljon ja vedin päikkäreitä riippukeinussa.

SILLOIN kun vielä join, piti koko ajan tehdä hulluna hommia, että sai juoda. Piti ”ansaita” se.
Nykyään ansaitsee päikkärit tai laiskottelun ihan vaan siitä syystä, että väsyttää tai tekee mieli laiskotella.
Minulla on kaikki testiarvot viitearvojen sisällä, ja lisäksi stressipohjainen psoriasis on kadonnut.

Me olemme vähemmistöä, ja tarvitsemme toisiamme

OLEN aina ollut positiivinen ihminen, mutta nykyään olen entistäkin positiivisempi. Nautin elämästä ja nautin jopa juhlista, joissa muut juovat. Minulla ei ole pienintäkään ongelmaa sen kanssa, että muut juovat, kunhan eivät ole ihan örvelöitä. Jos ovat, minä voin poistua paikalta.

SOBERISTIEN vertaistreffit ovat minulle yhä todella tärkeät, vaikka nyt tulikin jo vuosi raittiutta täyteen. Kun minulta vähän aikaa sitten jäi kaksi tapaamista väliin, alkoi päähän ilmaantua ihmeellisiä ajatuksia: olenko bilettäjien jarru, kun en juo? Olenko tylsä?

VERTAISTREFFEILLÄ nämä ajatukset nollattiin. Me olemme vähemmistöä ja tarvitsemme toisiamme. Suurempi ongelma kuin alkoholi, onkin ympäristön luoma paine käyttää alkoholia.

TÄMÄ Iran kehittämä Soberisti-menetelmä on ollut mulle se reitti, jota etsin vuosia. Todella suosittelen sitä ihan kaikille. Se on turvallinen, diskreetti menetelmä, mukana voi olla anonyymisti, mikä on monelle tärkeää.  Minä onneksi löysin sen ja minulle se antoi uuden elämän.”

**
Mirjalle tuli täyteen vuosi raittiutta, soberismia 31.1.2023.
Hän on säästänyt tänä aikana 4296 euroa, ja 358 päivää, 716 tuntia, jotka ennen olisivat menneet alkoholiin. Onnea Mirja!

*Mirjan nimi on muutettu